Oikeus osallistua

Aamuhartaus to 28.06.2012
Simo Repo, Viestintäpäällikkö, Espoo
Näinä päivinä kilpaillaan Helsingin olympiastadionilla yleisurheilun euoopanmestaruuksista. Nuoret, terveet ihmiset hyppäävät, juoksevat ja heittävät kullasta ja kunniasta. Sadat tuhannet suomalaiset seuraavat kisoja, toiset paikan päällä katsomossa, suurin osa television ääressä kotisohvilla.

Ihailemme terveyttä ja kauneutta. Esikuviamme ovat ihmiset, jotka menestyvät. Harvoin ajattelemme, että emme ole saaneet itse valita ruumistamme sen enempää fyysisten kuin henkistenkään lahjojen puolesta. Jokaiselle meistä on annettu synnyinlahjana ruumis, jossa elää.

Se ruumis, jonka olemme synnyinlahjana saaneet, asettaa myös ihmisen elämälle rajat. Jokaisella ihmisellä on jo syntyessään se heikko kohta, joka viimein elämän lopettaa, ellei mikään muu ehdi ennen. Mutta ruumis ei ole koko ihminen. Jokaisella on myös luonne. Sitä ei voi muuttaa, mutta sitä voi hallita ja jalostaa. Ruumis on rajallinen, mutta ihminen on iankaikkisuusolento. Kuolema ei ole päätepiste vaan merkittävä etappi ihmisen elämässä.

Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi. Ruma ja kömpelö ei ole sen huonompi kuin kaunis ja urheilullinen. Oleellista on, miten pidän huolta omasta asunnostani, niin ruumiistani kuin sielustani. Jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Olen vastuussa itsestäni, niin ruumiistani kuin sielustani.

Tasapaino on parempi kuin tuulen tavoittelu. Minusta ei koskaan voi tulla samanlainen kuin joku toinen on, vaikka kuinka häntä ihailisin. Ihanteita voi ihmisellä olla, mutta Jumala on tarkoittanut minut elämään juuri omaa elämääni, ei kenenkään toisen elämää. Itsensä kanssa kannattaa opetella elämään. Oman itsensä kanssa ihminen joutuu elämään koko elämänsä. Se koskee yhtä hyvin ruumista kuin sielua ja henkeä. Minun kanssani joutuvat elämään myös ne, jotka elävät lähelläni.

Olemme helposti kateellisia niille, jotka mielestämme ovat meitä kauniimpia tai jotenkin lahjoiltaan parempia. Kateus on tarpeetonta. Se kertoo vain siitä, etten ole tasapainossa oman itseni kanssa. Ehkä pitäisi ennen kaikkea ajatella, millaiseksi Jumala on minut luonut, millaisen Jumala tahtoo minun olevan.

Elän viisaasti, jos osaan muuttaa ihmisten välisen kilpailun kilpailuksi oman itseni kanssa. Se voi olla kilpailua niin ruumiin kuin sielun hyvinvoinnista. Silloin ei puhuta terveydestä tai menestyksestä vaan tasapainosta ja itsensä kanssa toimeen tulosta. Ihmisen pitää kehittyä kohti omaa itseään, ei kohti jotain kuvitteellista joko itsensä tai toisten asettamaa ihannetta.

Urheilijoita voi katsoa ja asettaa heitä esikuvikseen. Hyvä esikuva antaa ihmiselle uskoa siihen, että itseään voi kehittää. Euroopanmestaruusurheilijoiden lisäksi hyvää tekisi katsoa myös tasapainoisia, itsensä kanssa hyvin toimeen tulevia vammaisia. Urheilussa on menty hienoon suuntaan, kun on kehitetty vammaisten kilpailuja, joissa jokainen kilpailee oman vammansa antamissa rajoissa. Kaikkein paras kilpailusarja on se, jossa on ihminen yksin. Itsensä kanssa on hyvä kilpailla, on hyvä ajatella, missä ja miten haluaa kehittyä ja kasvaa. Jokaisen ihmisen elämän tavoite on tulla mahdollisimman paljon omaksi itsekseen.

Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee myös sitä, että ihminen tulee siksi iankaikkisuusolennoksi, joksi hänet on luotu. Kun horisontti asettuu kuoleman rajan toiselle puolelle, elämän näkökulma muuttuu. Samalla muuttuvat myös tärkeysjärjestykset. Oman ruumiin kanssa on helpompi tulla toimeen, kun tiedostaa, että se ei ole ikuinen. Ne kyvyt ja taidot, jotka meillä on tässä elämässä, eivät ole ikuisia. Niidenkin raja on kuolemassa. Ikuista on yhteys Jumalaan. Se jatkuu myös kuoleman rajan toisella puolen.

Olympiastadionin urheilijat kertovat, miten hienoja ihmisiä Jumalan luomistyö on maailmaan saattanut. Katso myös itseäsi. Myös sinä olet hieno, ainutkertainen, arvokas Jumalan luoma ihminen. Sinua ei voi kukaan toinen korvata eikä sinun tarvitse tulla kenenkään toisen kaltaiseksi.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.