Aamuhartaus to 23.08.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo
Näiden päivien ajankohtainen uutinen on ollut, että poliisin organisaatiota uudistetaan. Ihmisten turvallisuudentunne horjuu. Jos poliisi ei ole riittävän lähellä, voiko ihminen enää tuntea olonsa ja elämänsä turvalliseksi?
Samaan aikaan, kun poliisi painiskelee talous- ja säästöongelmiensa kanssa, yleisessä keskustelussa kannattaisi mennä syvemmälle. Miksi poliisia tarvitaan? Mikä aiheuttaa rikollisuutta? Mikä synnyttää turvattomuutta?
Onko yhteiskuntamme muuttumassa suuntaan, jossa rikollisuuden olemassaolo on hyväksytty, osin jopa oikeutettu? Sitä ei pyritä poistamaan, vain sen seurauksia pyritään rajoittamaan.
Jos ei olisi lainkaan rikollisuutta, jos kaikki noudattaisivat lakeja, jos kaikkiin voisi luottaa, voitaisiin koko poliisilaitos lakkauttaa. Siinä olisi säästöä kerrakseen!
Ajatus on tietysti epätodellinen. Mutta sen ydin on siinä, että poliisi ei koskaan voi poistaa rikollisuutta. Se voi rajoittaa rikollisuuden seurauksia ja poliisin pelko voi ehkäistä ja vaikeuttaa rikosten suorittamista. Mutta rikollisuus poistuu ja turvallisuus kasvaa vain arvoja ja asenteita muuttamalla.
Sinä et voi tehdä ketään toista luotettavaksi ja lainkuuliaiseksi. Mutta itsesi voit. Poliisin tarpeen vähentäminen alkaa minusta ja sinusta ja niistä arvoista, joita heijastamme omaan ympäristöömme.
Millaiseen etiikkaa ja moraaliin kasvatamme lapsemme? Lapset oppivat ennen kaikkea vanhempiensa ja muiden lähellään olevien aikuisten esimerkistä. Jos oma etiikkamme on sitä, että ihminen on ihmiselle susi, ottaa häikäilemättä ja ajaa vain omia etujaan, ei poliisin määrän lisäämisellä ole rajoja. Lastemme ja nuortemme käyttäytyminen paljastaa meille aikuisille, millaisen arvomaailman olemme lapsillemme valmistaneet.
Myös uskonnolla ja kulttuurilla on vaikutusta turvallisuuteen. Väkivallalla, itsekkyydellä ja ahneudella on yhteys kulttuuriin ja uskontoon. Me saamme ja meidän pitää arvioida eri ilmiöitä myös tällä mittapuulla. Ennen kaikkea meidän tulee kysyä, mitkä ovat oman Suomemme ja täällä toimivien uskontojen, kirkkojen, poliittisten, aatteelisten ja eettisten suuntausten arvot. Emmekä saa säästää myöskään omaa kirkkoamme ja seurakuntaamme tai itseämme ja ystäväpiiriämme kritiikiltä.
Palaan vielä turvallisuuden tunteeseen. Miksi samalla kadulla yksi pelkää ja toinen ei? Mihin ihminen panee turvansa? Kehen voi luottaa? Lähimmäiset pettävät. Usko omaan itseen horjuu.
Luottamus ja turvallisuuden tunne ei voi olla sinisilmäisyyttä. Perusluottamus lähtee siitä, että ihmisen oman elämän perusarvot ovat järjestyksessä, ihminen tietää, minkä varaan elämän voi rakentaa. Turvallisuus on sitä, että tietää, mikä on tämän elämän tarkoitus ja mitä seuraa, kun tämä elämä päättyy. Se auttaa asettamaan myös omaan terveyteen, omaisuuteen ja elämään kohdistuvat uhkatekijät oikeaan asemaan.
Jumalaan turvaava ihminen elää rauhassa. Turvallisuutta ei tarvita vain tässä ajassa vaan ennen kaikkea ikuisuudessa. Se mikä on katoavaa, katoaa kuitenkin. Ikuisuutta ei voi rakentaa maallisen omaisuuden tai saavutusten varaan. Kuolemaan viemme vain itsemme, emme mitään muuta.
Minkä varaan minä rakennan oman elämäni? Se on kysymys, jonka kanssa pitää kamppailla joka päivä ja hetki. Itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu pyrkivät ajamaan minua pois Jumalan turvallisesta suojasta, tekemään maailmaa itselleni ja muille turvattomaksi ja vaaralliseksi. Eläminen Jumalan edessä ja Jumalan kämmenellä ei ole hokkuspokkustemppu eikä kerralla valmis. Se vaatii jatkuvaa asennetarkistusta. Lähimmäisenrakkaudella mitataan myös jumalasuhdetta.
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tuli tähän maailmaan, jotta meillä kaikilla olisi elämä ja olisi yltäkyllin. Sen varassa on turvallista elää.
Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Virsi: 397:1-2,6
