Ihminen hiljenee Jumalan edessä

Aamuhartaus to 17.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 4, Ihminen hiljenee Jumalan edessä

"Yö synkkä on jo hälvennyt
taas valo ilon suopi
suo Herra ett uus päivä nyt
:;myös uuden armon tuopi:;

Ah tule elon aurinko
yö kuolon meistä torju
vaeltaissamme täällä suo
:;ettemme tieltäs horju:;

Hiljene sieluni Jumalan edessä. Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on linnani, minä en horju.

Sinun liittosi on ihmeellinen siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä. Anna minulle tietoa, anna oikeaa ymmärrystä. Minä kuljin harhateitä kunnes jouduin nöyrtymään. Puhdista minut rikkomuksistani joita en itse näe. Varjele minut myös eksyttäjiltä etten joutuisi heidän valtaansa.

Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Jumalan voimasta, Jumalan teoista, ihmeistä joita hän on tehnyt.

Olen katsellut kaikkea aherrusta jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.
Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestään kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.

Ei ole mitään uutta auringon alla, vaikka jostakin sanottaisiin, katso tämä on uutta – on sitäkin ollut jo muinoin kauan ennen meitä.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
aika on istuttaa ja repiä maasta
Aika on purkaa ja aika rakentaa
Aika itkeä ja aika nauraa.
aika on valittaa ja aika on tanssia
aika on syleillä ja aika olla erossa
aika etsiä ja aika kadottaa
aika on säilyttää ja aika viskata menemään.
aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen.
Aika olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata
aika sodalla ja aikansa rauhalla.

Kaikkein eniten pyydän
että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni
:;Sinä olet todellinen sydämeni rauha ja ainoa lepo:;
Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään.

Sinä osoitat minulle elämän tien. Sinä Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli, Jumalan ohjeet ovat täydelliset.

Moni sanoo: Kuka antaa meille sitä mikä hyvä on? Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat, mikä on ihmislapsi, kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa!

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua Jumala ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat ja jokainen saa osansa, avaat kätesi ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun käännyt pois ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

Sinä varjelet täydellisessä rauhassa sen jonka mielikuvitus lepää sinussa.

Jumala sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.

Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto. Herra meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt!

Minä oivalsin ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä, mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia elämän antimista. Minä oivalsin että kaikki minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä vähentämistä.

Kaikkein eniten pyydän
että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni
:;Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus:;
Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään;:

Mikä on ihminen?

Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 4, Ihminen hiljenee Jumalan edessä

"Yö synkkä on jo hälvennyt
taas valo ilon suopi
suo Herra ett uus päivä nyt
:;myös uuden armon tuopi:;

Ah tule elon aurinko
yö kuolon meistä torju
vaeltaissamme täällä suo
:;ettemme tieltäs horju:;

Hiljene sieluni Jumalan edessä. Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on linnani, minä en horju.

Sinun liittosi on ihmeellinen siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä. Anna minulle tietoa, anna oikeaa ymmärrystä. Minä kuljin harhateitä kunnes jouduin nöyrtymään. Puhdista minut rikkomuksistani joita en itse näe. Varjele minut myös eksyttäjiltä etten joutuisi heidän valtaansa.

Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Jumalan voimasta, Jumalan teoista, ihmeistä joita hän on tehnyt.

Olen katsellut kaikkea aherrusta jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.
Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestään kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.

Ei ole mitään uutta auringon alla, vaikka jostakin sanottaisiin, katso tämä on uutta – on sitäkin ollut jo muinoin kauan ennen meitä.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
aika on istuttaa ja repiä maasta
Aika on purkaa ja aika rakentaa
Aika itkeä ja aika nauraa.
aika on valittaa ja aika on tanssia
aika on syleillä ja aika olla erossa
aika etsiä ja aika kadottaa
aika on säilyttää ja aika viskata menemään.
aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen.
Aika olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata
aika sodalla ja aikansa rauhalla.

Kaikkein eniten pyydän
että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni
:;Sinä olet todellinen sydämeni rauha ja ainoa lepo:;
Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään.

Sinä osoitat minulle elämän tien. Sinä Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli, Jumalan ohjeet ovat täydelliset.

Moni sanoo: Kuka antaa meille sitä mikä hyvä on? Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat, mikä on ihmislapsi, kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa!

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua Jumala ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat ja jokainen saa osansa, avaat kätesi ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun käännyt pois ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

Sinä varjelet täydellisessä rauhassa sen jonka mielikuvitus lepää sinussa.

Jumala sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.

Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto. Herra meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt!

Minä oivalsin ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä, mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä, juoda ja nauttia elämän antimista. Minä oivalsin että kaikki minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä vähentämistä.

Kaikkein eniten pyydän
että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni
:;Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus:;
Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään;:

Jumala puhuu ihmiselle

Aamuhartaus ke 16.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 3, Jumala puhuu ihmiselle

Voi tottelemattomia lapsia, he laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta.

Voi ihmistä joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa. Sanooko savi muovaajalleen: Mitä sinä pystyt tekemään? Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle asetatte minut, kenenlaiseksi minut katsotte että olisimme toistemme vertaiset!

Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu? Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa? Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

Sinä sanot: Aina ja iäti minä olen valtiatar. Muuta et päästänyt mieleesi, kaiken loppua et ajatellut. Ja nyt kuuntele nautiskelija, sinä joka elät turvattuna ja sanot mielessäsi: Vain minä. Minä en jää koskaan leskeksi, koskaan en menetä lapsiani. Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa ja ajattelit: ei minua kukaan näe.

Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeaa vaaálla, he palkkaavat kultasepän ja hän tekee siitä jumalan. He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa.

Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä
kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä
kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran
silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.

Jumala sanoo:
Minä olen Jumala joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan.
Kuka oli minun kanssani? Minä olen Jumala, joka teen tyhjäksi valehtelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatuksenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, niin käy joka sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa, vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan.

Minä olen suostunut niiden etsittäväksi jotka eivät ole minua kysyneet. Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan. Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne eteen. Yhtä lailla Herra antaa omilleen vaikka he nukkuisivat.

Kuulkaa minua jotka Jumalaa etsitte. Katsokaa kalliota josta olette lohkaistut, kaivosonkaloa josta olette kaivetut. Kuulkaa minua te jotka vanhurskauden tunnette, kansa jonka sydämessä on minun lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa, sillä koi syö heidät niin kuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti.

Minä olen teidän lohduttajanne, mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä joka on kuolevainen, ihmislasta jonka käy niin kuin ruohon ja unohdat Jumalan joka on sinut tehnyt – ja vapiset alati kaiket päivät sortajan vihaa kun hän tähtää tuhotaksensa. Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut, minä olen valmistanut sinut – sanomaan vangituille: Käykää ulos ja pimeässä oleville: Tulkaa esiin. Unohtaako vaimo rintalapsensa niin ettei hän armahda kohtunsa lasta. Ja vaikka unohtaisikin, minä en sinua unohda.

Älkää entisiä muistelko, älkää menneestä välittäkö. Katso minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa. Niin minä teen tien korpeen, virrat erämaihin.



Ah sana kallis iäinen hyljätty monta kertaa
ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen, se lähti Herran suusta.

Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan.
niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.

Ihminen menee itseensä

Aamuhartaus ti 15.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 2, Ihminen menee itseensä

Jumala miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi ahdingon aikana?
Mistä saan voimaa että vielä kestän? Mistä päämäärän että vielä jaksan?

Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin. Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti. Huutaako aasi keskellä tuoretta ruohoa?
Nyt en enää pidättele kieltäni, minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Mikä on ihminen kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, edes siksi aikaa että saisin nielaista sylkeni?
Mitä sinä hyödyt siitä että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet. Muista että olet itse tehnyt minut maan savesta, nytkö teet minut maan tomuksi jälleen.

Minä huudan sinua mutta sinä et vastaa. Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: sinuun minä luotan? Olenko ylvästellyt omaisuudestani ja kaikesta minkä käteni on saanut aikaan? Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, vieras ei ole joutunut yöpymään taivasalla, en ole peittänyt syntejäni niin kuin monet tekevät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Älä hylkää minua! Mykistykööt valheen puhujat, nuo jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!

Kaipaan valoa, mutta täällä on pimeys, kaipaan kirkkautta mutta vaellan yön varjoissa. Kuin sokea haparoin seinänvieriä pitkin, keskellä päivää kompastelen niin kuin hämärissä, parhaassa iässäni olen kuolleen kaltainen.

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Sanasi annoit meille, pyytäjä avun saa
luoksesi pyrkineille myös ovi aukeaa
luotamme lupaukseen ja armoon valtavaan
kätesi johdatukseen me jäämme kulkemaan,

Olemme vajavaiset kuin tyhjä astia
puutteemme moninaiset alati kiusana
armahda Isä meitä ja päästä pahasta
syliisi lämpöön peitä, ravitse toivolla.


Minä olin vähällä horjahtaa. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. He puhuvat ilkeästi, häikäilemättä he sortavat avutonta.

En käänny sinun luotasi pois, Jumala, auta minut ennalleni, anna minun nähdä kasvojesi valo, niin pelastun. Onnellisia ne jotka saavat voimansa sinusta!.
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka olet istuttanut itseäsi varten, lapsi jolle sinä itse olet antanut voiman.

Yhtä vähän tiedän, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedän Jumalan teoista, hänen joka kaiken luo.

Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä – kuka sen voi löytää.
Pohdin itsekseni ja etsin viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

Älä kiivastu pahantekijöille
Älä kadehdi sitä joka menestyy elämässään, sitä jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi
Hillitse vihasi.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan.

Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä. Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele sitä kuin kätkettyä aarretta, sillä viisaus tulee Jumalalta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen. Onnellinen se joka on löytänyt viisauden, se joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea.

Ennen muuta varjele sitä mikä on sydämessä, siellä on koko elämän lähde.

Elämämme häilyy täällä niin kuin varjo levoton
monet muutokset maan päällä koettava meidän on
Eivät kestä aarteen maan, tieto, arvo valtakaan
emme saata yhtään jatkaa elämämme juoksun matkaa.

Sydämeeni Herra paina armon tunto elävä
Rauhasi suo siinä aina säilyä ja pysyä
Omaiseni, perheeni, kaikki lähimmäiseni
huolenpidossasi kanna, armon suoja heille anna. x 2

Voimansa tunnossa kuin piikkipensas kukassa

Aamuhartaus ma 14.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 1, Ihminen näkee virheet muissa

Minä katselen kaikkea sortoa, mitä harjoitetaan auringon alla. Katso sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa! Katso sortajien väkivalta Eikä lohduttajaa ole!
Kuutta asiaa Jumala vihaa: seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Kun omaisuus karttuu, niin karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan.

Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi. Lahjonta turmelee mielen. Maltti on mahtailua parempi. Minä näen kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen. Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.

Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö kerskujat kerskaatte, hullut vihaatte tietoa!

Kuulkaa te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä sanoen: Milloin loppuu uusikuu että saamme pienentää eefamitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaaálla ja saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä.
Minä näin jumalattoman voimansa tunnossa, hän rehotti kuin piikkipensas kukassaan. Hetken kuluttua häntä ei enää ollut, minä etsin häntä mutta en löytänyt mistään!

Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan. Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. Jumalaton sanoo ylvästellen: Ei hän kosta, ei Jumalaa ole – siinä kaikki hänen ajatuksensa. Hän sanoo sydämessään: En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen. Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa.
Sinun viisautesi ja tietosi ne sinut eksyttivät ja niin sanot sydämessäsi: minä, eikä ketään muuta. Astukoot esiin ja auttakoon sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat mitä sinulle tapahtuva on.

Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö kerskujat kerskutte, hullut vihaatte tietoa!
Minä katselen kaikkea sortoa, mitä harjoitetaan auringon alla. Katso sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa! Katso sortajien väkivalta Eikä lohduttajaa ole!

Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen
Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa
Ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa

Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan
on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan
ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan
ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan

Havaitsin että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajien huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.

Yksi erehdys saattaa turmella paljon arvokasta. Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

Kuka on viisaan veroinen ja kuka osa selittää asiat? Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot, mutta röyhkeys ne vääristää. Viisaan sydän tietää kyllä, milloin toimia ja miten, sillä joka asialla on aikansa ja tapansa. Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka: hän ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu eikä miten se tapahtuu – kuka voi sen kertoa hänelle. Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä.

On ahneutta täynnä maa ja uskottomuus rehottaa
myös tavat turmeltuvat
Näin himo järjen sokaisten vie tielle tuhon voimien
luo väärät esikuvat
Rakkaus, rauha raukenee ja sydän paatuu kovenee
ja uskon voima nääntyy
Näin kaikki loppuun kääntyy.

Maailma täällä iloitsee, se synneissänsä leikitsee
kunnes se kerran hukkuu
on saanut valtaa laittomuus ja julkijumalalattomuus,
kun omat tunnot nukkuu.
Nyt vääryys, riita hävitys ja väkivalat, itsekkyys
kalvavat kansan teitä
Armahda Herra meitä. 3 x