Joulukonsertti

Andrea Bocelli [Christmas songs with photos for relaxing] 

 

 

  The Three Tenors Christmas Concert Viena 1999), ful

 

andre rieu christmas around the world 2005

 

 

Aamuhartaus to 19.12.2013 Hilkka Olkinuora

Aamuhartaus to 19.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)

Meitä aaseja pidetään tyhminä eläiminä, tyhminä ja pahantapaisina.
Tavallinen kuva meistä on se, että olemme jostain syystä pääättäneet pysähtyä, ja siinähän sitten pysymme, vaikka isäntä kuinka potkisi,
piiskaisi, huutaisi ja haukkuisi. Laiska, kovakorvainen ja tyhmä.

Maailman tunnetuin aasi taidan olla minä, kylläkin ihan isäntäni ansiosta.
Hänen nimensä on Bileam. Hän tulee jäämään maailmanhistoriaan vain yhdestä syystä: siitä että hän luuli että aasit ovat tyhmiä. Minun ansiostani siis.
Olimme nimittäin lähteneet matkaan vähän vaivihkaa ja luvatta. Tiesimme kumpikin, että Jumalalla oli ihan toiset ajatukset. Mutta ihmisten tapaan Bileam päätti tehdä mitä hän itse tahtoo, ja niin siis livahdimme tiehemme.
Jo lähes ensimmäisessä mutkassa pysähdyin. Se ei isäntää ilahduttanut. Hän varmaan pelkäsi että meidät otetaan kiinni – ja niin sain
kepistä, oikein olan takaa, selkään ja koiville. Kipein kavioin oli pakko jatkaa. Kunnes pysähdyin taas. Kapeasta paikasta ei millään päässyt ohi.
Mutta taas viuhui Bileamin piiska, ja minkäs sille polo kuormajuhta voi.
Eteenpäin siis taas, turkki veressä, silmät vesissä.
Mutta sitten tuli lopullinen pysähdys. Vajosin kauhusta polvilleni. Bileamko siitä riehumaan! ”Tapan sinut, sinä hyödytön elukka! Ylös siitä!”
Silloin oli jo aasin pakko avata suunsa. Kiireessä kouhottaessaan ja omien suunnitelmiensa sokaisemana isäntä kun ei ollut nähnyt sitä ,mitä minä, nöyränä lönkyttävä eläin, olin ehtinyt nähdä:
Enkelin.
Joka oli joka käänteessä tupsahtanut siihen tielle, eteen, esteeksi ja pönkäksi, sanomaan ettei siitä pidä mennä. Että koko lähteminen oli huono idea, Jumalan tahtoa vastaan, ja matkan jatkaminen suoranainen synti. Että pysähdy, Bileam, ja kuuntele omaatuntoasi, ja käänny takaisin!
Lopulta enkeli oli jo joutunut ottamaan esiin miekkansa ja uhkaamaan sillä Bileamia, joka ei siis tohottamiseltaan nähnyt koko olentoa ollenkaan.
Ja jos isäntää uhkaa hengen menetys – kyllä silloin jo aasikin puhuu.
Jumalan tahto saa toden totta joskus aika merkillisiä sanansaattajia….
Mutta kiireinen ei sitä sanomaa ehdi kuulla, ei ehdi nähdä enkeleitä.
Sitä luulee että koko ajan on tehtävä ja saatava enemmän.
Että ainoa autuaaksitekevä on kasvu ja taas kasvu.
Että totta on vain tiede, tieto ja tehokkuus.
Että mitä nopeammin suoriutuu, sen pitemmälle pääsee.
Että jos ei juokse, jää paikalleen.
Että jouluna on oltava kaikki mitä aina ennenkin ja lisää.

Me aasit tiedämme paremmin.
Että silloin on pysähdyttävä, kun ei tiedä mihin suuntaan on mentävä.
Että jos vastausta ei ole, se ei vain ole vielä valmis.
Että totta ovat myös unelmat, usko, ideat, ihmeet, ilmestykset.
Että sitkeydellä pääsee pitemmälle kuin ryntäilemällä.
Että joulu tehtiin aikanaan aasintallin ja se riitti ihan hyvin.

Juuri nyt ihmisillä näyttää olevan kiusaus olla ihan bileamina.
Kauhea hoppu toteuttaa jotakin päänsisäistä suunnitelmaa:
minäitse tahtoo tarvitsee ehtii vaatii osaa maksaa.
Vai toteuttavatko he päinvastoin muiden odotuksia?
Tai sitä mitä he luulevat muiden odottavan?
Ja jos kaikki ei mene vauhdilla ja oikein, silloin saa aasi kyytiä.
Se, joka kieltäytyy jatkamasta matkaa silloin kun suunta
on hukassa.
Se, joka haluaa pysähdellä kyselemään, mikähän olisi oikeus
ja kohtuus; mikähän olisi Jumalan tahto tässäkin asiassa.
Se, joka näkee miten hätäinen ihminen riuhtoo kiireessä
vielä yhden lahjan jollekin joka oli päässyt unohtumaan.
Se, joka näkee miten kulutuskuvaelmalla haudataan sisimmät,
ujot toiveet siitä että kelpaisi ihan näin, tällaisenaan,
ilman ostamisia ja osaamisia.

Ei ole ollenkaan helppoa olla aasi, ainakaan aina.
Ilmoittaa että on epävarma. Että ei osaa eikä tiedä.
Että tarvitaan aikalisä.
Saati että nyt tarvitaan rukousta ja Raamattua,
hiljaisuutta ja Hengen läsnäoloa.
Vähemmästäkin sivalletaan pilkan piiskalla.
Miten kävisi kansantalouden? Miten pysyy työpaikka?
Miten kotiin ehtisi joulu?
Jos kaikki siis vain aaseilisivat.

Mitenköhän? –
Aasissa on joulun evankeliumi.
Se, joka kulkee Jumalan tahtoa kysellen,
se, joka etsii enkeleitä,
se, joka pysähtyy silloin kun Herra häntä puhuttelee,
se myös kokee Jumalan tahdon ja johdatuksen elämässään,
ja kuulee mitä Jumalalla on sanottavanaan.
Hän voi olla erehtynyt ja eksyksissä,
mutta hänelle näytetään tie, totuus ja elämä.

Ehkä tänään
sinunkin tiesi varressa on enkeli,
jolla on sinulle asiaa.
Olihan hänellä asiaa aasillekin.
**
(Musiikkia)

Aamuhartaus ke 18.12.2013 Hilkka Olkinuora

Aamuhartaus ke 18.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)

Minulla on ilo tuoda Jumala Jerusalemiin.
Hän valitsi minut, aaseista pienimmän ja kömpelöimmän - Jeesus.

Tietysti satuin olemaan oikea aasi oikeassa paikassa.
Ei niin että kunniatehtävä olisi ollut oma ansioni.
Minua ei kutsuttu toteuttamaan itseäni.
Minut pyydettiin toteuttamaan Jumalan suurta suunnitelmaa,
niin suurta etten sen alusta tiedä, enkä sen loppua näe.
Mutta minä olen nyt se joka saa tuoda Jeesuksen Jerusalemiin.

Hän osaa käyttää mediaa taitavasti. Sosiaalista mediaa.
Synagogissa sipistiin jo ennalta. Kansanjoukot kohisivat.
Pääsiäisen viettäjät aavistelivat jotain erikoista.

Lisäksi hän rakensi viestinsä pohjalle joka oli kaikille tuttu.
Profetialle. Vanhan testamentin lupauksille. Taas kerran.
Hän tuli tekemään sen mikä ihmisiltä oli jäänyt tekemättä.
Hän tuli olemaan se joka Jumalalta oli jäänyt olematta.
Hän tuli olemaan täyttymys. Pelastaja. Vapauttaja.
On helpompaa olle se, jota odotetaan, josta jo tiedetään,
joka on jo tarinoista tuttu.

Profeettojen mukaan pelastaja tulee vaatimattomasti aasin selässä.
Siksi siis minä olen nyt tässä.
Kamelit, ne ovat kapitaalin ja kauppamiesten korskeita kulkuvälineitä,
kalliita ja kauheita, vaappuvia ja heliseviä.
Hevosten selässä taas korskuu maallinen valta, esivalta,
ja pitää sieltä ylhäältä, turvallisesta korkeudestaan kuria,
keihäin ja kavioin.
Me aasit olimme ja olemme matalia, maantasaisia,
sisukkaita ja ahkeria.Työjuhtia. Taviksia. Arkiset aasit.

Koska se oli hänen viestinsä meille:
Jumalan valtakunta on tulossa maan päälle,
tähän tavalliseen elämään.
Niin yksinkertainen viesti, että sen aasikin ymmärtää:
Ei valtaa eikä kultaa. Vaan rauhaa päälle maan.
Helpompi tuon kaapinkokoisen kamelin on päästä neulansilmän läpi
kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.
Hyvähän tuon orhin tuossa on korskua, mutta taivasosuutta sen omistaja ei koskaan pysty ostamaan.

Jumalan valtakunta ei ole paikka maan päällä eikä taivaissa.
Jumalan valtakunta on hänen herruuttaan,
hänen tahtonsa mukaista elämää, niin täällä kuin tuonpuoleisessa.
Ei valtaa eikä kultaakaan. Vaan rauhaa. -

Väkijoukon läpi on hankala päästä.
Mediakohu on tehnyt tehtävänsä.
Puista raastetaan oksia. Niitä heitetään eteeni,
niitä ja vaatteita.
Huudetaan Hoosianna! Hoosianna!
Herra, auta! Kuningas, auta!
Nämä globalisaation, valtioiden valtapelin
ja kansainvälisen kaupan suhdanteiden riepottamat ihmiset
ovat saaneet kyllikseen.
Heitä on väheksytty, verotettu ja heille on valehdeltu.
Heitä ovat hevoset polkeneet jalkoihinsa ja poliitikot
tyhjillä puheillaan.

Ei ihme, että he ovat nyt vallan villeinä.
Heidän aikansa on nyt tullut! Varmastihan se on tullut?!
Nyt, eikä joskus myöhemmin!
Me haluamme vapauden heti, kaikki heti nyt,
kertakaikkisen ihmisarvon palautuksen,
kaikille leipää ja työtä, ikuisen joulun!
Valtaa – loistoa – kultaa – kunniaa. Vihdoinkin!
Taivas maan päälle!
He ovat lukeneet Raamattunsa niin kuin sorrettu lukee:
Me saamme hyvityksen Messiaassa! Maailmanjärjestys
pannaan nyt uusiksi! Tulot tasan! Valta meille!

Minä lonksutan hiljaa eteenpäin.
Väistelen ilmassa viuhuvia viherkasveja.
Minulla on aikaa miettiä.

Mitähän ratsastajani mahtaa miettiä?
Näitä ihmisiäkö? Varmasti.
Heidän ahdistustaan, ahkeruuttaan, ansioitaan, avuttomuuttaan…
Jouluako, syntymäpäiväänsä ? Varmasti.
Sekin oli profetioiden täyttymys, ennusmerkkien kohtaaminen,
tähtien liitto tämänpuolisen kanssa,
enkelten ja ihmisten suuri, ihmeellinen yö.
Silloin maan päälle luvattiin rauha. Rauha.
Enkelit lauloivat rauhaa. -

Rauhasta ei juuri nyt ole tietoakaan.
Juhla on tulossa. Ihmiset ovat ihan vauhkoina.
Minä en. Sillä minulla ei ole kiire. Ei meillä kummallakaan.

Tämä minun ratsastajani on tullut tekemään Jumalan valtakuntaa.
Sitä rakennettiin jo vuosituhat sitten,
kun viisaat miehet kirjoittivat, että miekoista taotaan auroja,
sodan välineillä tehdäänkin ruokaa,
ja pieni sisukas aasi
on siinä työssä kauppiaiden kameleita
ja herrojen hevosia tärkeämpi.
Sitä rakennetaan vielä tuhansia vuosia.
Sillä kauan kestää, ennen kuin ihmiset ovat muttuneet niin paljon,
että maailmassa on enää vain yksi tapa olla ja elää,
yksi tapa kohdata ja kunnioittaa,
yksi tapa rakastaa ja rukoilla –
Jumalan tahdon mukainen tapa.
Rauhan tapa. Rakkauden tapa.
Jumalan valtakunnan tapa.

Tässä siis mennä kopsuttelen.
Huutakaa te Hoosiannaa! Apu on kyllä tulossa,
mutta kenties toisella tavalla kuin odotatte.
Se tulee tässä arjen kantamana, omaan tahtiinsa,
kohti suurta juhlaa, verkkaisesti.
Mutta sitä ei estä mikään.
Ei mikään.

(Musiikkia)

Raitis ja Reipas

 

Iltahartaus pe 15.11.2013
Harri ja Sisko Raitis, kirjailija ja rovasti, Turku
HR: Luetaanko Raamattua?

SR: Luetaan.

HR: Saarnaajan kirjasta: Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmiselle heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Äkkipäätä ajatellen tuntuu tuo kovalta puheelta isovanhemmalle, jonka työ alkaa olla enimmäkseen takanapäin.

SR: Varsinkin kun muistaa, että Saarnaajan kirja alkaa sanoilla: Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta.

HR: Ei kuitenkaan pidä masentua, vaan lukea eteenpäin, ja silloin selviää, että saarnaajan tarkoitus ei ole masentaa vanhoja ihmisiä, vaan kertoa, mikä on ihmisen paikka pyhän Jumalan edessä. Näin teksti jatkuu: Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

SR: Ei siis pidä kuvitella olevansa Jumala, joka aherruksellaan saattaa tämän maailman valmiiksi. Ihmisen osa on toinen. Hänellä on oma paikkansa sukupolvien ketjussa, ja on lohdullista muistaa, että joku on tätä minunkin sarkaani jo aikaisemmin kyntänyt, ja joku tulee kyntämään tulevaisuudessakin. Työ ei jää kesken, vaikka minä siitä luovun. Sellainenkin säntillistä ja tarkkaa ihmistä lohduttaa, että voi luottaa kaiken tulevan kunnolla tehdyksi myös tulevina aikoina. Nuorissa on tulevaisuus, vaikka joskus epäilyttää, etteivät ne kuitenkaan samaan pysty kuin minä. Takeena on saarnaajan sana: Minä oivalsin, että kaikki minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.

HR: Noissa sanoissa kaikuu suuri viisaus. Eikä se ole lainkaan riippuvainen siitä miten lukija suhtautuu Raamattuun. Ikiaikainen viisaus siinä kumajaa, vaikka lukija ei tunnustaisi Jumalan sanan auktoriteettia. Ei totuudelle mitään voi. Mielipiteensä siitä voi lausua, mutta ei se totuutta muuta. Paavalin vapauden julistus galatalaisille tulee myös mieleen: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Siinä lisää ihmisen paikan määrittelyä. Kristus on todella Vapahtaja, joka vapauttaa meidät myös Raamatun alkulehdillä kerrotusta kiusauksesta, halusta olla Jumala. Jumala on niin hyvä, että on Kristuksen kautta vapauttanut meidät pyrkimästä omilla teoillamme yhtään pitemmälle kuin on mahdollista päästä.

SR: Toisaalta on meillä velvollisuuksiakin. Osaksemme annettu sarka on kynnettävä, on pyrittävä tekemään kaikki niin hyvin kuin osaamme. Eikö Luther kirjoittanut vapaudesta siihen tapaan, että Kristuksen tähden kristitty on täysin vapaa, mutta rakkauden tähden kaikkien orja. Hyvin sanottu. Tieto vapaudesta antaa uskomattoman paljon voimaa ja rakkaus ja toisten palveleminen määrää suunnan. ”älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” Paavali opastaa galatalaisia.

HR: Ei ole helppoa, ei onnistu kovin hyvin vielä tänään, mutta huomenna täytyy taas yrittää. Helpottaa lukea niitä saarnaajan sanoja, joissa lohdutellaan, että kaikella on määräaikansa: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa.