Aamuhartaus to 20.09.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo
Maailmaa on viime päivinä kuohuttanut islaminuskon profeetta Muhammedia pilkkaava video. Se on aiheuttanut muslimimaissa mellakoita ja hyökkäyksiä amerikkalaisia diplomaatteja vastaan. Muistamme myös muutama vuosi sitten ilmestyneet pilapiirrokset. Niiden piirtäjälle langetettiin islamilaisen lain mukaan kuolemantuomio, joka on yhä voimassa ja joka hiljan uudistettiin.
Samantyyppistä pilkkaa kohdistui muutama vuosikymmen sitten omassa maassamme kristinuskon pyhinä pitämiin arvoihin. Juhannustanssit ja sikamessias oikeudenkäynteineen ovat jääneet suomalaiseen kulttuurihistoriaan ja vaikuttaneet osaltaan oman lainsäädäntömme muuttumiseen.
Uskonto on ihmisille niin tärkeä ja pyhä asia, että sitä voidaan käyttää monenlaisiin tarkoitusperiin, myös epäjärjestyksen ja kaaoksen tavoittelemiseen.
Uskonnonpilkkakiistojen keskellä eri uskontojen johtajat ovat myös omassa maassamme esiintyneet yhdessä ja vakuuttaneet, että uskonnot elävät rauhallisessa rinnakkainelossa keskenään. Se ei näytä riittävän. Taitavat kansankiihottajat vaientavat heidän äänensä ja saavat omansa kuuluviin.
Ei ole kristillistä halventaa sitä, mitä joku toinen pitää pyhänä. Kristinusko ei ole pilkan vaan rakkauden uskonto. Ei sen nimissä pidä pilkata mitään eikä ketään.
Kahdeksas käsky kuuluu: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Oppi-isämme Luther tulkitsee käskyä näin:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen
Tämän käskyn toteuttamiseen ei kuulu toisen pyhänä pitämien asioiden pilkkaaminen.
Uskontojen välinen keskustelu ei merkitse omasta uskosta luopumista. Uskominen ei ylipäätään ole väittelyn asia. Uskoa ja tietoa ei pidä sekoittaa keskenään. Tieto voidaan osoittaa tosiasioilla vääräksi tai oikeaksi. Usko jää aina järjellä hyväksyttävien todisteiden ulkopuolelle.
Ei kristityltä ole mitään pois, jos hän kunnioittaa ja arvostaa muslimia. Kristityltä ei ole mitään pois, jos hän kunnioittaa ja arvostaa ateistia. Luterilaiselta ei ole mitään pois, jos hän kunnioittaa ja arvostaa toisten kirkkojen jäseniä.
Voisimme lukea kahdeksannen käskyn selityksen näinkin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu muslimeista perättömiä, petä heidän luottamustaan, panettele heitä tai tahraa juoruilla heidän mainettaan, vaan puolustamme heitä, puhumme heistä hyvää ja tulkitsemme kaiken heidän parhaakseen.
En usko, että kahdeksannen käskyn noudattaminen vahingoittaisi ihmistä tai hänen yhteisöään, oli kyse sitten perheestä, lähipiiristä, valtiosta tai kirkosta.
Nöyryys, ystävällisyys ja hyvyys luovat rakkautta, eivät vihaa. Vihaa maailmassamme on tarpeeksi, lisää rakkautta me tarvitsemme.
Hyvän puhumisen ei tarvitse olla asioiden siloittelua ja pahan painamista villaisella. Rakkauteen kuuluu myös rehellisyys. Asioiden nimittäminen niiden oikeilla nimillä on usein armollisempaa ja rakastavampaa kuin piilottelu. Jokainen kyllä sisimmässään tietää, milloin on kyse pilkasta, milloin rehellisyydestä.
Uskontojen välillä on eroja. Jotkut eroista käyvät syvälle ihmisenä olemiseen. Meille kristityille on oleellista, että tunnemme ja tunnistamme oman uskomme ytimen:
"Niin on Jumala maailmaa - myös sinua - rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Jos tästä pidämme kiinni, meidän on turvallista elää ja kuolla kaikkien maailman uskontojen ja uskonnottomuuksien keskellä.
Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Virsi: 429:1-2
