Aamuhartaus to 24.01.2013
Johanna Korhonen, toimittaja, Vantaa
Rasismi on synti
Alkuvuosi Suomessa on käyty keskustelua rasismista. Moni ulkomailta tullut kertoo kokeneensa halventavaa kohtelua alkuperänsä takia. Monet on asetettu tavalla tai toisella, vaikka työnhaussa, alkuperäisväestöä heikompaan asemaan. Meistä kanta- ja umpisuomalaisista taas moni on loukkaantunut siitä, että joku kokee meidät rasistiseksi porukaksi. Rasisti on Suomessa pahanlaatuinen haukkumassa, ja siksi rasisteiksi ei saisi täällä nimittää niitäkään joiden esittämät näkemykset ovat selkeän rasistisia. Keskustelu on aika vaikeaa, kun sitä ikävä r-sanaa ei saisi käyttää vaikka juuri siitä asiasta pitäisi puhua.Monelle tuntuu myös olevan epäselvää, mitä rasismilla tarkoitetaan. Onko rasistista sanoa, että intialainen naapuri parkkeerasi huolimattomasti taloyhtiön pihalle ja sinun autosi ei sen takia mahtunut ruutunsa? Ei, tällainen toteamus ei ole rasistinen. Rasistista sen sijaan on otaksua, että naapurin virheellinen parkkeeraus johtuu hänen ulkomaalaisuudestaan, tai että ulkomaalaistaustaiset, tässä tapauksessa intialaiset, ovat kansallisesti kyvyttömiä parkkeeraamaan oikein. Eli että he ovat ryhmänä kelvottomampia autojensa pysäköijiä kuin me. Ei, eivät he ole, vaikka tämä nimenomaisesti naapuri juuri tänään jättikin autonsa miten sattuu.
No, mitenkäpä tämmöinenkin kansallinen selkkaus sitten pitäisi selvittää? Vaihtoehto ykkönen on painua nettiin kirjoittamaan raivokas teksti niin sanotusti maahanmuuttokriittisessä hengessä. Se on huono vaihtoehto, koska itse asia ei selviä, autot ovat edelleen vinksin vonkain lumipenkan kyljessä, mutta viisitoista muuta eri syistä pahantuulista lähimmäistä saa nettikirjoituksesta lisää sytykettä kiukulleen. Viisaampi vaihtoehto on käydä soittamassa sen naapurin ovikelloa ja sanoa laimean suomalaiseen tapaan, et kuule siirtäisitkö autosi, kun meidän kottero ei nyt mahdu siihen omaan paikkaansa. Tämän vaihtoehdon toimivuus on käytännössä sataprosenttinen.
Mitä tekemistä tällä rasismikeskustelulla on meidän kristillisen uskomme ja siitä nousevan kristillisen etiikkamme kanssa? Etiikka on sitä, miten me ihmiset kohtelemme toisiamme ja muutakin luomakuntaa. Se on yhteistä kaikille ihmisille uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta riippumatta.
Kristinuskoon tämä rasismikeskustelu liittyy sillä tavalla, että meidän uskontomme keskushahmo Jeesus antoi tästäkin asiasta meille aivan yksiselitteiset ohjeet. Jeesus ei nähnyt ihmisissä mitään arvoeroja syntyperän ta varallisuuden mutta ei myöskään etnisen taustan mukaan. Hän oli täydellisen värisokea. Sekalaista porukkaa pyöri noihin aikoihin Välimeren itäisessä päädyssä vaikka kuinka: oli juutalaista ja kreikkalaista, oli samarialaista ja galilealaista, oli orjaa ja vapaata, ja näitä porukoita luokitellessa ja arvottaessa olisi hyvinkin kulunut yksi ihmisikä. Mutta Jeesus ei semmoiseen ryhtynyt, vaikka moni aikalainen ryhtyi. Jeesus näki näissä kaikissa vain ihmisen. Ei mitään muuta.
Jo Vanhassa testamentissa Jumala opasti Samuel-nimistä miestä näissä ihmisen katsomisen kysymyksissä. Samuel ei nähnyt Daavid-nimisessä pojassa potentiaalia oikein mihinkään, koska hän näki pojassa pelkän lammaspaimenen. Jumala valisti Samuelia, että Jumala ei katso kuten ihminen. "Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."
Olen lukenut ja kuullut alkuvuoden rasismikeskusten aikana hyvin hämmästyttäviä näkemyksiä siitä, miten ulkomailta tulleisiin ihmisiin pitäisi tai ei pitäisi suhtautua. Yhden näkemyksen mukaan epäluulo erilaisia ihmisiä kohtaan on normaalia, ja jokainen on kuulemma "pikkuisen rasisti". Ei muuten ole. Katsokaa pientä lasta: hän on yhtä värisokea kuin Jeesus, ellei joku aikuinen ole ehtinyt hänelle muuta opettaa. Rasismi ei ole luonnollista. Rasismi on synti.
Mutta synnistä voi ja pitää tehdä parannusta. Hyvä käytännön resepti tulee suoraan Jeesukselta. Katso ihmistä, ja rakasta sitä ihmistä eli lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se ei ehkä aina ole kovin helppoa, mutta sillä tavalla pötkii pitkälle.
Virsi: 142
