Veroparatiisi

Aamuhartaus to 26.07.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Euroopan velkakriisien keskellä ovat viime päivinä hätkähdyttäneet selvitykset maailman veroparatiiseista. Ne ovat maita, joihin viekkaat ihmiset ja yritykset siirtävät rahaa välttääkseen veronmaksun. Amerikkalaisen talousasiantuntijan mukaan veroparatiiseihin on siirretty rahaa vähintään 17 tuhatta miljardia euroa.

Summa on tavalliselle ihmiselle käsittämätön. Rahaa veroparatiisien tileillä on ehkä noin kymmenen kertaa enemmän kuin on maailman koko vuosittaisen kehitysavun määrä. Sijoitukset veroparatiiseihin ovat vähintäänkin 20 kertaa suuremmat kuin Euroopan paljon kohutun yhteisen vakausmekanismin enimmäismäärä.

Suurin osa veroparatiisien rahoista on suurten yritysten ja maailman rikkaimpien ihmisten varoja. Veroparatiiseihin siirtyy myös huomattavan paljon laitonta rahaa kehitysmaista. Veroparatiiseissa on myös suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten rahoja Lainsäädännössämme on aukkoja, joiden avulla rahansiirtoja voidaan tehdä lain kirjainta rikkomatta.

Verotuksen ja verojen kierron eettistä ongelmaa on lähestyttävä miettimällä, mikä on verojen tarkoitus.

Veroja maksetaan sovittujen yhteisten asioiden hoitamiseen.

Verojen käyttötarkoituksesta päättävät poliitikot, ne ihmiset, jotka olemme vaaleissa valinneet eduskuntaan. Heidän päätöksensä ovat sidoksissa yhteisiin arvoihin. Tällä hetkellä yhteisten rahojen käytössä keskeisinä arvoina näyttävät olevan lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisvastuu.

Yli puolet veroina kerätyistä rahoista menee sairaiden ja vanhusten hoitoon sekä lasten ja nuorten koulutukseen. Sillä taataan kaikille mahdollisuus selviytyä ja menestyä elämässä.

Yhteisten varojen käytössä vallitsee "Kaveria ei jätetä" -henki. Siitä voidaan käyttää myös nimitystä kristillinen lähimmäisenrakkaus. Jumalan rakkautta kokenut ihminen haluaa jakaa rakkautta myös lähimmäisilleen.

Poliitikot päättävät myös, miten rahat yhteisiin hyviin tarkoituksiin kerätään. Oikeudenmukaisesta verotustavasta keskustellaan. Pitäisikö hyvätuloisilta kerätä veroja suhteellisesti enemmän kuin köyhiltä? Pitäisikö kaikkien maksaa tuloistaan sama osuus veroina? Onko verotus suhteessa veronmaksukykyyn? Pitäisikö verotus sitoa tuloihin vai kulutukseen?

Poliitikkojen pitää tehdä hyvin oma työnsä. Heidän tehtävänsä on oikeudenmukaisen verotuksen säännösten laatiminen. Viranomaisten tehtävä on valvoa lakien ja asetusten noudattamista.

Mutta mikä on tavallisen ihmisen, sinun ja minun paikka tässä käsittämättömässä kokonaisuudessa?

Kukin ihminen vastaa itsestään ja omista teoistaan.

Sinun tehtäväsi on pitää oma omatuntosi puhtaana. Peruslaupiaan samarialaisen rooliin meidän hyvässä suomalaisessa kristillisessä yhteiskunnassamme riittää, että noudattaa verotuksen lakeja ja asetuksia.

Maailman kehitys näyttäisi kulkevan kohti itserakkautta ja lähimmäisen jättämistä oman onnensa nojaan. Sinun kohdallasi päätöksen arvoista teet vain sinä itse. Ryöstettyjä, haavoitettuja ja sairaita riittää. Sinä itse päätät, jäävätkö he kohdallasi vaille huolenpitoa, lähimmäisyyttä ja rakkautta.

Ahneus on vaarallinen tauti. Varo, ettei se tartu sinuun! Lisän haluaminen ei lopu koskaan. Elämän onni ja tyytyväisyys eivät riipu lompakon paksuudesta tai omistusten määrästä.

Ihmisellä, joka noudattaa lakeja ja korkeaa etiikkaa, ei ole mitään salattavaa. Avoimuus ja julkisuus ovat rehellisyyden hyveitä. Salailu ja peittely vievät huonon omantunnon jäljille.

Veroparatiisi on veronkiertomaille huono nimi. Verokadotus olisi parempi. Verokadotuksiin katoavat rahojen lisäksi myös inhimillisyys ja lähimmäisyys.

Älä kadota sieluasi! Se on arvokkainta, mitä sinulla on.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 517:1-2

Oikeus osallistua

Aamuhartaus to 28.06.2012
Simo Repo, Viestintäpäällikkö, Espoo
Näinä päivinä kilpaillaan Helsingin olympiastadionilla yleisurheilun euoopanmestaruuksista. Nuoret, terveet ihmiset hyppäävät, juoksevat ja heittävät kullasta ja kunniasta. Sadat tuhannet suomalaiset seuraavat kisoja, toiset paikan päällä katsomossa, suurin osa television ääressä kotisohvilla.

Ihailemme terveyttä ja kauneutta. Esikuviamme ovat ihmiset, jotka menestyvät. Harvoin ajattelemme, että emme ole saaneet itse valita ruumistamme sen enempää fyysisten kuin henkistenkään lahjojen puolesta. Jokaiselle meistä on annettu synnyinlahjana ruumis, jossa elää.

Se ruumis, jonka olemme synnyinlahjana saaneet, asettaa myös ihmisen elämälle rajat. Jokaisella ihmisellä on jo syntyessään se heikko kohta, joka viimein elämän lopettaa, ellei mikään muu ehdi ennen. Mutta ruumis ei ole koko ihminen. Jokaisella on myös luonne. Sitä ei voi muuttaa, mutta sitä voi hallita ja jalostaa. Ruumis on rajallinen, mutta ihminen on iankaikkisuusolento. Kuolema ei ole päätepiste vaan merkittävä etappi ihmisen elämässä.

Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi. Ruma ja kömpelö ei ole sen huonompi kuin kaunis ja urheilullinen. Oleellista on, miten pidän huolta omasta asunnostani, niin ruumiistani kuin sielustani. Jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Olen vastuussa itsestäni, niin ruumiistani kuin sielustani.

Tasapaino on parempi kuin tuulen tavoittelu. Minusta ei koskaan voi tulla samanlainen kuin joku toinen on, vaikka kuinka häntä ihailisin. Ihanteita voi ihmisellä olla, mutta Jumala on tarkoittanut minut elämään juuri omaa elämääni, ei kenenkään toisen elämää. Itsensä kanssa kannattaa opetella elämään. Oman itsensä kanssa ihminen joutuu elämään koko elämänsä. Se koskee yhtä hyvin ruumista kuin sielua ja henkeä. Minun kanssani joutuvat elämään myös ne, jotka elävät lähelläni.

Olemme helposti kateellisia niille, jotka mielestämme ovat meitä kauniimpia tai jotenkin lahjoiltaan parempia. Kateus on tarpeetonta. Se kertoo vain siitä, etten ole tasapainossa oman itseni kanssa. Ehkä pitäisi ennen kaikkea ajatella, millaiseksi Jumala on minut luonut, millaisen Jumala tahtoo minun olevan.

Elän viisaasti, jos osaan muuttaa ihmisten välisen kilpailun kilpailuksi oman itseni kanssa. Se voi olla kilpailua niin ruumiin kuin sielun hyvinvoinnista. Silloin ei puhuta terveydestä tai menestyksestä vaan tasapainosta ja itsensä kanssa toimeen tulosta. Ihmisen pitää kehittyä kohti omaa itseään, ei kohti jotain kuvitteellista joko itsensä tai toisten asettamaa ihannetta.

Urheilijoita voi katsoa ja asettaa heitä esikuvikseen. Hyvä esikuva antaa ihmiselle uskoa siihen, että itseään voi kehittää. Euroopanmestaruusurheilijoiden lisäksi hyvää tekisi katsoa myös tasapainoisia, itsensä kanssa hyvin toimeen tulevia vammaisia. Urheilussa on menty hienoon suuntaan, kun on kehitetty vammaisten kilpailuja, joissa jokainen kilpailee oman vammansa antamissa rajoissa. Kaikkein paras kilpailusarja on se, jossa on ihminen yksin. Itsensä kanssa on hyvä kilpailla, on hyvä ajatella, missä ja miten haluaa kehittyä ja kasvaa. Jokaisen ihmisen elämän tavoite on tulla mahdollisimman paljon omaksi itsekseen.

Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee myös sitä, että ihminen tulee siksi iankaikkisuusolennoksi, joksi hänet on luotu. Kun horisontti asettuu kuoleman rajan toiselle puolelle, elämän näkökulma muuttuu. Samalla muuttuvat myös tärkeysjärjestykset. Oman ruumiin kanssa on helpompi tulla toimeen, kun tiedostaa, että se ei ole ikuinen. Ne kyvyt ja taidot, jotka meillä on tässä elämässä, eivät ole ikuisia. Niidenkin raja on kuolemassa. Ikuista on yhteys Jumalaan. Se jatkuu myös kuoleman rajan toisella puolen.

Olympiastadionin urheilijat kertovat, miten hienoja ihmisiä Jumalan luomistyö on maailmaan saattanut. Katso myös itseäsi. Myös sinä olet hieno, ainutkertainen, arvokas Jumalan luoma ihminen. Sinua ei voi kukaan toinen korvata eikä sinun tarvitse tulla kenenkään toisen kaltaiseksi.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Kaukaa sinua hain

Aamuhartaus ma 08.10.2001
Seppo Tirkkonen, Vuosaaren kirkkoherra , Helsinki
Ylimääräiset uutislähetykset ovat viime aikoina tulleet melkein tavaksi. Eilenkin  sellaiset keskeyttivät sunnuntai-illan rutiinit ja Syksyn Sävelen. Pommitukset Afganistanissa ovat alkaneet.  Väkivaltapesäkkeitä on ympäri maailmaa. Poliittinen, taloudellinen, etninen, uskonnollinen väkivalta on voimissaan. Ja kun sitä yritetään estää ja korjata, väkivallallahan sitä yritetään.  
Vähän ennen väkivaltaista kuolemaansa Jeesus sanoi evankelista Johanneksen 
mukaan opetuslapsille, jotka melkein kaikki kokivat väkivaltaisen kuoleman näin: Minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä annan teille. En sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat. Älkää vaipuko epätoivoon.  
Itse myönnän tulevani rauhattomaksi omasta  ja maailman murheesta. Mutta haluaisin silti jakaa teidän kanssanne sen mistä itse saan vähän helpotusta. Ensinnäkin rukouksesta. On tärkeätä, että me emme avaa vain tiedotuskanavia, joita pitkin  meihin virtaa maailman uhkat ja tuskat, Manhattanin ja Afganistanin tuhkat, kaikki kärsivät ihmiset, vaan että me avaamme myöskin rukouskanavan, jota pitkin sen mikä meidän sydäntämme painaa ja on vähän liian suurta meille, me voimme laskea Jumalan meitä suuremmalle sydämelle. 
Jumala ei ole vain se, joka ristiinnaulitaan pitkäperjantaina, ristiinnaulitaan Ruandassa, Manhattanilla, Afganistanissa, Suomessa, ehkä ihan naapurissa. Jumala on myös se, joka johtaa pitkäperjantaista pääsiäiseen ja joka sanoo viimeisen sanan. Maailma on täynnä Jumalan tahdon vastaista pahaa, mutta sittenkään se ei tee voimattomaksi eikä toimintakyvyttömäksi Jumalan johdatusta. Siksi helpottaa se, että voi aina kytkeytyä heiveröisellä rukouksella Jumalan johdatukseen. 
eesus sanoi: minä jätän teille rauhan. Siis ihmisyhteisölle, ihmisille, jotka jakavat asioita  keskenään. Meidät on tarkoitettu toisillemme. Ota yhteys ystävään, puhu työtoverille. Yksinäinen, mene vaikka seurakuntaan. Siitä on kokemusta, että jos ilo ja rakkaus lisääntyvät jakamalla, niin järkytys, suru ja tuska vähenevät.  
Sitten erinomaista lääkettä tässä väkivaltaisessa maailmassa on se, jos voisit omaksua itsellesi rauhantekijän identiteetin. Edes pienen roolin perheessä, työpaikalla, yhteiskunnassa. Se, joka rakentaa rauhaa, huomaa, että rauhaa ei voi saada aikaan antamatta oikeutta toiselle. Antamatta oikeutta kaikille. 
Jeesus ei jätä meille rauhaa vain lahjaksi, vaan myös tehtäväksi. Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen.
Miten vaikeata on oikeudenmukaista rauhaa rakentaa, siitä on esimerkkinä se, miten Yhdysvallat yrittää kitkeä terrorismia pois ohjuksilla. ja toisaalta poistaa ihmisten nälkää ja tuskaa ruoka- ja lääkepaketeilla. Se pankoon meidät kaikki rukoilemaan päättäjien ja johtajien puolesta, että he löytäisivät rauhan tien.  
Jeesus rakentaa meille rauhan, Hän rakentaa meille suojan, iankaikkisen suojan, jokaiselle. Sillä vähäisellä rukouksella ja heikolla uskolla voimme uskoa itsemme Hänen rakkautensa sisään. Eikä mikään paha minussa tai maailmassa voi lopettaa tätä rakkautta ja sen kykyä armahtaa. 
Heiveröiselläkin rukouksella voin rukoilla itseni iankaikkisen elämän sisään. Ja sitä ei tuhoa terrori-iskut, ei sodat, ei sairaudet. Ei edes hyvä luonnollinen kuolema. Se ei ole mielentila, se on tila, suoja, johon voin pelokkaalla, ahdistuneella, järkkyneelläkin mielellä astua.  
Rakas hyvä Jumala, anna Sinä voimaa kaikkialle sinne, missä epätoivo on valtaamassa sijaa, missä taakka on liian raskas. Anna meille Sinun iankaikkista rauhaasi, että epätoivo vähän väistyisi, saisimme rohkeutta astua tähän päivään ja rakentaa rauhaa kaikkien kesken. Amen.

Asekaupasta

Aamuhartaus to 12.07.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo
Näinä viikkoina käydään YK:ssa neuvotteluja kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Tavoitteena on saada aikaan sopimus, joka estäisi asekaupan mm. sisällissotaa käyviin maihin.

Myös omassa maassamme keskustellaan aseista. Liikaa viattomia ihmisiä on viime vuosina kuollut silmittömän ja järjettömän ammuskelun seurauksena.

Maailmassa ammutaan ihminen kuoliaaksi keskimäärin joka minuutti. Suurin osa uhreista on siviilejä, naisia ja lapsia. Miljoonat ihmiset joutuvat vuosittain jättämään kotinsa vastuuttoman ja säätelemättömän asekaupan seurauksena. Ihmisiä haavoitetaan, raiskataan ja sorretaan. Aseisiin käytetyt rahat ovat pois terveydenhuollosta ja koulutuksesta.

Kansainväliset sopimukset kattavat banaanien ja pulloveden kauppaamisen, mutta eivät kontrolloi aseiden ja luotien kauppaa.

Aseellinen väkivalta on usein syynä myös nälkään, köyhyyteen ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Aseelliset taistelut tuhoavat paikallisten ihmisten elinkeinot ja aiheuttavat köyhyyttä. Sisällissotien päätyttyä fyysiset ja henkiset vammat, kotien tuhoutuminen, ympäristön pilaantuminen ja perheiden hajoaminen hidastavat jälleenrakennusta ja heikentävät ihmisten mahdollisuuksia hankkia toimeentulonsa tai osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Suomessa maailman aseelliset kriisit näkyvät pakolaisten määrässä. Turvalliseen Suomeen tullaan sieltä, missä ihmisten henki on uhattuna, missä ihmisoikeuksia poljetaan eikä hyvää, turvallista tulevaisuutta ole näköpiirissä.

Monet köyhät maat käyttävät suuren osan rahoistaan asevarusteluun - samalla kun esimerkiksi koulutus tai sosiaali- ja terveydenhuolto jäävät hoitamatta.

Yhteisiä sopimuksia syntyy vain silloin, kun ihmiset niitä yksituumaisesti haluavat. Kun suomalaiset poliitikot ja virkamiehet neuvottelevat kansainvälisissä pöydissä, he ovat sitä vahvempia, mitä suuremman tuen he tavallisilta suomalaisilta ihmisiltä saavat. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä sinä ajattelet asekaupasta ja aseiden viemisestä maihin, joissa niitä todennäköisesti käytetään ihmisoikeusloukkauksiin.

Kirkkomme katekismus selittää kauniisti viidettä käskyä: "Älä tapa!"

Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.

Näitä kaikkein heikoimpia - niitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa aseellisten taistelujen ja vainon takia - on maailmassa noin 43 miljoonaa, lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa on asukkaita.

Aseet eivät pelkästään tapa ja vammauta ihmisiä, vaan lisäävät koko yhteiskunnan turvattomuutta. Vääriin käsiin joutuneet aseet lisäävät pakolaisuutta, terroritekoja, raiskauksia ja lapsisotilaiden käyttöä.

Kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamista tukee näkyvästi myös Kirkon Ulkomaanapu. Sekä sen että kirkkomme lähetysjärjestöjen päivittäisessä työssä näkyy se kurjuus, minkä kansainvälinen säätelemätön asekauppa saa aikaan.

Vastuuton ja huonosti säädelty asekauppa ruokkii sisällissotia, köyhyyttä ja ihmisoikeusloukkauksia.

Kuulukoon sinun tämän päivän rukouksiisi huokaus siitä, että maailman viisaat päättäjät voisivat vastuullisesti solmia sopimuksen, joka vähentäisi väkivaltaa ja sortoa sekä samalla lisäisi ihmisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen ja tasapainoiseen elämään.

Maailman köyhät ja sorretut tarvitsevat apuamme. He tarvitsevat taloudellista apua, mutta ennen kaikkea sitä, että heillä olisi mahdollisuus hyvään ja turvalliseen elämään ja tulevaisuuteen.

Siihen voit vaikuttaa myös sinä. Sekä omilla asenteillasi, puheillasi että rukouksillasi.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 592:1-2