Viestintäpäällikkö Simo Repo kysyy

Aamuhartaus to 20.12.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Pitäisikö eläkeikää nostaa? Pitäisikö ikääntyneiden ihmisten palkkaa työtehon hiipuessa laskea? Mitä tehdä puoli vuosisataa täyttäneelle työttömälle, jolle ei kukaan enää tahdo antaa työtä?

Monella ihmisellä on unelma siitä, että elämä kulkee nuoruudesta vanhuuteen turvallisesti ja vakaasti. Peruskoulun jälkeen tulee kouluttautuminen johonkin ammattiin, sitten neljä vuosikymmentä työtä, ehkä perhe ja lopulta hyvin ansaittu, toimeentuloon riittävä eläke, jonka varassa voi elää toteutumattomia haaveita.

Mutta elämä ei ole suoraviivainen, yksinkertainen eikä helppo. Oman elämän suuretkaan päätökset eivät aina ole omissa käsissä. Kun suuri konserni päättää lopettaa tehtaan, ei yksittäisen työntekijän ammattitaidolla, työn laadulla, vastuuntunnolla tai yhteistyökyvyllä ole juuri merkitystä.

Päätösten tekeminen on arvovalintaa. Todelliset arvot eivät ilmene juhlapuheista vaan päätöksistä. Päätöksillä osoitamme, mikä on meille niin yksilöinä kuin yhteisöinä arvokasta.

Vanhojen ihmisten työtä ja toimeentuloa koskevilla päätöksillä me kerromme yhteisistä arvoistamme. Ne päätökset kertovat, onko ihmisellä meille itseisarvoa vai onko hänellä vain välinearvo osana talouselämän koneistoa.

Jos ikääntyvä ihminen kokee, että hänet on heitetty syrjään kuin vanha rukkanen, hän ei ehkä ole väärässä. Toisaalta on myös paljon vanhoja ihmisiä, jotka kokevat, että vanhuus on elämän parasta aikaa. Perustoimeentulo on turvattu ja eläkeikäinen ihminen voi toteuttaa niitä haaveita, joista on koko elämänsä uneksinut.

Ehkä hyvät ratkaisut ihmisen loppuelämän kysymyksissä lähtevät jokaisesta ihmisestä itsestään. Kuka minä olen? Mikä on paikkani toisten ihmisten joukossa? Mikä on elämäni tarkoitus? Jos näihin kysymyksiin alkaa löytyä vastauksia, seuraava askel on kysyä, kuinka yhdessä voimme saada aikaan sen, että vastaukset voivat myös toteutua.

Ajattelen ihan tosissani, että jokaisella ihmisellä on Jumalan tarkoittama paikka ja tarkoitus tässä maailmassa. Se paikka tulisi löytää - ei vain kerran vaan päivittäin, yhä uudelleen ja uudelleen. Ihmisen sijoittumista omalle paikalleen tulisi myös yhteiskunnan tukea. Yhteiskunnan tarkoitus on olla ihmisten palvelija, ei alistaa ihmisiä palvelijoikseen.

Näinä päivinä valmistaudumme viettämään Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Arkinen aherrus katkeaa ja ihmisillä on aikaa sekä itselleen että toisilleen.

Joulun hiljaiset päivät kannattaa käyttää myös itsensä ja oman paikkansa etsimiseen. Tähän pisteeseen elämä on minut kuljettanut, mikä on paikkani ja suuntani tästä eteenpäin? Kun suunta löytyy, sen toteuttamiseen kannattaa haastaa koko yhteiskunnan koneisto. Jos se toimii hyvin, se antaa ihmisen asettua omalle paikalleen ja kulkea omaan suuntaansa.

Minua on aina puhutellut se, että joulun tärkein henkilö on täydellisesti toisten ihmisten armoilla. Vastasyntynyt pieni lapsi, jonka vanhemmilla ei ollut edes kunnollista yösijaa. Maailmaa eivät muuta valta ja voima vaan hyvyys ja rakkaus.

Ehkä sille vanhenevalle tai työttömälle ihmiselle ei pitäisikään voida tehdä mitään. Ehkä sen sijaan pitäisi tehdä jotain tälle yhteiselle yhteiskunnallemme, jossa ei ole paikkaa kaikille. Ehkä meidän päiviemme jouluevankeliumi veisi Joosefin ja Marian nykypäivän aasien ja juhtien sekaan parkkihallin nurkkaan synnyttämään maailmalle Vapahtajaa.

Koditon Vapahtaja kutsuu sinua pitämään huolta siitä, että mahdollisimman monella olisi koti. Äitinsä sylissä nukkuva Vapahtaja kutsuu sinua pitämään huolta siitä, että kaikilla mailman lapsilla voisi olla joku syli. Ihmisiä auttava ja ihmeitä tekevä Vapahtaja kutsuu sinua mukaan tekemään pieniä arjen ihmeitä. Ristillä kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja kutsuu sinua etsimään ja löytämään oman ainutkertaisen paikkasi Jumalan hyvässä maailmassa.

Siunatkoon sinun tämän päiväsi ja sinun tulevaisuutesi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 7:1,3

Ihmisarvo

Aamuhartaus to 29.11.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Mikä on ihmisen paikka ja tehtävä tässä maassa, Euroopassa ja maailmassa? Onko ihminen vain tuotantopanos tai kuluerä taloudellisten lakien rautaisessa puristuksessa? Onko jokainen yksin oman onnensa seppä - ja heitetäänkö epäonnistuneet armotta unohduksiin elämän ja yhteiskunnan loputtomille sivuraiteille?

Taloudellisten tosiasioiden lisäksi me puhumme myös ihmisarvosta ja ihmisyydestä. Ihmisarvoa ei voi ansaita eikä menettää. Se tulee väistämättä jokaiselle, joka syntyy ihmiseksi tähän maailmaan.

Kristinusko sanoo vielä enemmän. Jokainen ihminen on arvokas, koska hän on Jumalan luoma ja Jumalan lapsi. Jokainen Jumalan luoma ihminen on arvokas, ainutkertainen ja korvaamaton - ehdoitta.

Ihmisarvo on jokaisen ihmisen synnyinlahja - lahja, ei ansio. Se kuuluu ihmiselle, vaikka hän ei sitä itse tiedostaisi tai ymmärtäisi.

Myös se ihminen on arvokas, joka ei tunnista itsensä tai muiden arvoa.

Jumala rakastaa jokaista ihmistä, sitäkin, joka on hänet hylännyt ja lähtenyt tuhlaajapojan teille jumalattoman maailman pimeisiin loukkoihin. Anteeksi saaminen ja paluu on aina mahdollinen. Tuhlaajapojille ja tuhlaajatyttärille on loputtomasti tilaa Jumalan sylissä.

Ihmisarvon tulee olla myös yhteiskunnallisten päätösten mittari ja peruste. Hirveimmät poliittiset päätökset tässä maailmassa on tehty, kun ihmisarvoa ei ole tunnistettu tai se on haluttu kieltää joltain ihmiseltä tai ihmisryhmältä.

Ei ole onnistuneita ihmisiä ja surkeita ihmisiä, on vain ihmisiä. Yksi ei ole arvokkaampi toista. On erilaisia, mutta ei eriarvoisia ihmisiä.

Jokainen ihminen on Jumalan kuva. Katso itseäsi: olet Jumalan kuva. Katso lähelläsi eläviä ihmisiä: He ovat Jumalan kuvia. Katso niitä, joita vihaat tai inhoat: He ovat Jumalan kuvia.

Ihmisarvo ei löydy vihasta tai ylpeydestä. Se löytyy rakkaudesta ja nöyryydestä.

Monimutkaisessakin maailmassa pitää aina palata yksinkertaisiin perusasioihin ja perusarvoihin - pitää aina palata siihen, että Jumala rakastaa meistä jokaista. Ihmisarvo ei nouse siitä, mitä ihminen tekee, ei siitä, mitä hän omistaa, ei siitä, kuinka hän hallitsee tai käyttää muita omien tai yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ihmisen arvo nousee vain siitä, että Jumala rakastaa häntä. Poikkeuksetta ja ehdoitta.

Omanarvontunto ei ole sama kuin ihmisarvo. Jumala rakastaa sitäkin, joka vihaa itseään. Toisten ihmisten arvostus ei tuo ihmisarvoa. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Hyljeksitty ei ole menettänyt ihmisarvostaan mitään.

Jumala rakastaa sitäkin, joka on tehnyt rikoksen ihmisyyttä vastaan.

Jumala rakastaa sitäkin, joka Jumalaa vihaa.

Yhtä lailla kuin kaikki ovat arvokkaita, kaikki ovat myös syntisiä. Jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa. Sitä tarvitsee yhtä paljon se, joka tekee hyvää, kuin se, joka tekee toisille pahaa. Taivasten valtakunta saadaan lahjaksi, sitä ei ansaita.

Tänäänkin Jumala rakastaa sinua siitä riippumatta, kuinka hyvä tai huono ajattelet olevasi. Tänäänkin Jumala rakastaa läheisiäsi riippumatta siitä, kuinka sinä ajattelet heidän ansaitsevan Jumalan rakkauden. Tänäänkin Jumala rakastaa niitä, joita sinä rakastat, joita sinä vihaat, joita sinä säälit, sinä halveksit tai unohdat.

Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Siitä saa osakseen häivähdyksen jokainen, joka ymmärtää ottaa vastaan hivenenkin Jumalan rakkautta.

Et ole vain yksi hammas yhteiskunnan koneiston rattaissa. Olet ihminen, rajattoman arvokas Jumalan lapsi juuri sellaisena kuin olet: hyvänä ja pahana, työtä tekevänä tai työelämän ulkopuolella, perheellisenä tai yksinäisenä, vihattuna tai rakastettuna, onnellisena tai elämäsi tarkoitusta etsivänä.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 415