Kadoksissa

Iltahartaus la 15.06.2013
Toivo Loikkanen, Aluekappalainen, rovasti, Kerimäki
Johdanto: Herra avaa minun huuleni (Hiljaa Ensemble, Titta Lampela,)

Elämässä on kovin kiusallista, kun jokin tärkeä asia on kadoksissa. Kaikkein suurin uhkamme on, että olemme kadoksissa itseltämme emmekä tiedä, keitä olemme ja mihin olemme matkalla. Suuri Jumala etsii armossaan meitä yhteyteensä. Hän haluaa, että tulemme hänen löytämikseen, että löydämme elämän tien, että löydämme hänen Pojassaan Kristuksessa myös syntiemme anteeksiannon. Tunnustamme syntimme:

Pyhä Jumala,
Tunnustamme sinulle eksymisemme, itsekkyytemme, rikkomuksemme ja laiminlyöntimme. Tunnustamme sinulle, että olemme itse kulkeneet harhaan sinun tieltäsi. Armahda meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Jeesus sanoo: Ystäväni, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Jeesuksen ja kirkkonsa palvelijana julistan sinulle tämän synninpäästön Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Käänny puoleeni, Herra,
ja ole minulle armollinen,
sillä minä olen yksin ja avuton. (Ps. 25: 16)

Autuas se,
jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
Minä tunnustin sinulle syntini,
en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle."
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat,
ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka,
sinä varjelet minut vaarasta. (Ps. 32:1-2, 5-7)

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen.

Jesajan kirjasta, luvusta 57 kuulkaamme:
Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:
- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen. (Jes. 57:16)

Lyhyt vastauslaulu (Hiljaa Ensemble)

Puhe/meditaatio:
Kesällä on mukava katsella sinistä taivasta luonnon helmassa ja välkkyvän veden äärellä. Välillä taivas on aivan pilvetön ja välillä pilvet heijastuvat veteen. Kohotamme ihmisinä katseemme usein taivaalle.

Jumalasta sanotaan, että hän on ylhäällä. Se kertoo siitä, että Jumala on suurempi kuin me ihmiset. Onneksi Jumala ei ole vain ylhäällä tavoittamattomissa. Hän katsoo alas meihin ihmisiin. Hän etsii meitä yhteyteensä. Ylhäinen ja Pyhä Jumala asuu murtuneiden ja nöyrien luona. Ihminen katsoo ylös ja Jumala alas.

Jumala tuli alas maailmaan Kristuksessa meidän veljeksemme ja Vapahtajaksemme. Näin Jumala osoitti ja osoittaa meille rakkautensa. Jumala virvoittaa murtuneiden hengen ja herättää eloon nöyrien sydämen.

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Siunatkoon ja varjelkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 312:1, 4

Shalom - unelma maailmasta jossa hyvinvointi kuuluu kaikille

Aamuhartaus to 20.06.2013
Heikki Hiilamo, Tutkimusprofessori, Helsinki
Köyhät teillä on aina keskuudessanne.

Tämä Markuksen evankeliumin kohta on yksi tunnetuimmista Jeesukseen liitetyistä lausahduksista.

Usein lausahdusta käytetään mitätöimään ponnisteluita köyhyyden lievittämiseksi tai poistamiseksi. Jeesuksen väitetään vihjanneen siihen, että mitä tahansa tehtäisiin, köyhiä olisi aina keskuudessamme.

Jeesuksen opetuslapset kuitenkin todistivat, että Jeesus jakoi elämänsä syrjittyjen ja syrjäytyneitten ihmisten kanssa: sairaiden, köyhien, sorrettujen, äänettömien ja ulosheitettyjen kanssa. Jeesuksen elämä oli nöyrää samastumista, rinnalle asettumista ja vuorovaikutukseen suostumista. Opetuslapset jatkoivat samaa: ensimmäiset seurakunnat ottivat kaikki vastaan ja pitivät jäsenistään huolta.

Modernilla sosiaalipolitiikalla on kaksi päätekniikka pitää kaikista huolta: antamalla avustuksia ja tarjoamalla vakuutuksia.

Avustukset ovat keinoista vanhempi. Ne ovat alusta asti painottaneet lähiyhteisön, perheen ja suvun vastuuta. Suomessa vuoden 1852 vaivaishoitoasetus edellytti, että ylenevän ja alenevan polven sukulaiset ja sisarukset antaisivat apua hädänalaiselle ennen muita tahoja, seurakuntaa tai kuntaa. Vaivaishoitoasetus on muuttunut köyhäinhoitolaiksi, huoltoapulaiksi, sosiaalihuoltolaiksi ja toimeentulotukilaiksi, mutta pääperiaate on pysynyt ennallaan. Toimeentulotuen myöntämisessä otetaan edelleen huomioon puolison kaikki tulot sekä kaikki sukulaisilta ja ystäviltä saatu rahallinen apu.

Vakuutuksien ideana on taata kansalaisille toimeentuloturva palkkatyöyhteiskuntaan liittyvien riskien varalta. Näitä riskejä ovat muun muassa sairaus, työkyvyttömyys ja työttömyys. Riskin toteutuessa toimeentulo ei perustu harkinnanvaraiseen avustukseen, vaan yksilölliseen oikeuteen. Oikeus määräytyy aikaisempien ansioiden mukaan. Pienituloisimmille etuja maksetaan vähimmäismääräisinä. Näitä etuuksia ovat Suomessa muun muassa vähimmäismääräinen sairauspäiväraha, takuueläke ja työmarkkinatuki.

Mainitsemani tekniikat – avustukset ja vakuutukset – eivät ole toisiaan poissulkevia. Suomen perustuslaissa oikeudesta sosiaaliturvaan on luettavissa se, että kaikille olisi turvattava vakuutuksen perustuva oikeus toimeentuloon laissa mainituissa riskitilanteissa. Samalla todetaan kuitenkin, että “jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Tämä viittaa harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kansainvälisessä vertailussa maailman tehokkain malli köyhyyden vähentämiseen. Se perustuu ennen muuta sosiaalivakuutukseen: kaikki kynnelle kykenevät tekevät työtä, maksavat veroja ja riskien sattuessa saavat yhteisen vakuutuksen perusteella maksettavia yksilöllisiin oikeuksiin perustuvia etuuksia, joita voidaan kutsua myös sosiaalisiksi oikeuksiksi.

Suomessa mallia uhkaa kuitenkin se, että avustuksista eli toimeentulotuesta on tullut viimeisen 15 vuoden aikana pitkäaikainen toimeentulon lähde. Monet eivät saa mitään muita sosiaalivakuutuksen perustuvia tuloja Tämä on hälyttävää erityisesti nuorten kohdalla. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä nuoret välttämättä kykeni hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttävää turvaa, vaan siitä ettei nuorille tarjota tilaisuuksia – ennen muuta mielekästä koulutusta ja työtä – turvan hankkimiseksi. Näin nuoret syrjäytyvät yhteiskunnasta ja jäävät toimeentulotuen varaan.

Olennaista ei välttämättä se, jättäytyvätkö nuoret tietoisesti toimeentulotuen varaan vai joutuvatko he turvautumaan siihen olosuhteiden pakosta. Toimeentulotuen kaltaisen köyhäinavun maksaminen on yhteisömme, koko suomalaisen yhteiskunnan, ongelma. Kyse on myös henkisestä kodittomuudesta. Kun ei osallistuta laajempaan yhteisöön, ei koeta myöskään elämän mielekkyyttä eikä moraalista velvoitetta noudattaa yhteisön normeja. Tämä on se maaperä, jossa yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholin ja huumeiden käyttö sekä erilainen rikollisuus kasvavat ja kukoistavat.

Hebrealainen sana Shalom kuvaa Jumalan valtakuntaa. Sana ei tarkoita vain rauhaa, ei ainakaan rauhaa vastakohtana sodalle. Se kuvaa laajasti hyvinvointia: syrjinnän, ahdistuksen ja pelon väistymistä. Niiden tilalla ovat terveys, vauraus ja turvallisuus. Shalom kuvaa sosiaalista mallia: unelmaa maailmasta jossa hyvinvointi kuuluu jokaiselle.

Virsi: 601:1-3