Työ, valta, vastuu

Aamuhartaus to 15.11.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Niin alkoi Jumalan luomistyössä ihmisen maailma. Siihen sisältyi kolme asiaa: työ, valta ja vastuu.

Työ, jolla ansaita elanto. Työ, jonka varassa voi viettää Jumalan tahdon mukaan hyvää, ihmisarvoista elämää.

Valta, joka oikeuttaa hallitsemaan Jumalan luomaa hyvää maailmaa, käyttämään hyväksi maan, veden ja ilman antimia. Valta muokata maata ja maailmaa, valta jalostaa luonnon antimia.

Ja kolmantena vastuu. Vastuu varjella maailmaa - ennen kaikkea ihmisen omaa väärinkäyttöä ja turmelemista vastaan.

Me kaikki tiedämme, että Jumalan ihmiselle antamat perustehtävät ovat yhtä aikaa hyvin yksinkertaisia ja hyvin vaikeita.

Työ on raskas taakka, usein vaikea kantaa. Samalla kun olemme saaneet helpotusta sen ruumiilliseen raskauteen, on työn henkinen kuormittavuus kasvanut. Yksinkertaisesta on tullut monimutkaista. Lihakset pääsevät joskus liiankin helpolla, mutta mieli ei tahdo kestää jatkuvaa kuormaa.

Valta tahtoo sokaista vastuun näkemisen. Olemme muokanneet maata ja maailmaa ohi sen kestokyvyn. Ahneus saada kaikki maan rikkaudet käyttöön juuri nyt ja juuri tälle sukupolvelle on viemässä hyvän elämän mahdollisuuksia omilta lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Me osaamme käyttää maailmaa hyväksemme, mutta onko meillä edes halua varjella maailmaa omalta itseltämme?

Yksi jätevettä valuva kaivos on pelkkää pintakuohua. Se kertoo syvästä asennemuutoksesta, joka on tapahtunut meissä kaikissa. Oman lyhytnäköisen taloudellisen etumme nimissä olemme lakanneet kantamasta vastuutamme luonnosta ja luomakunnasta. Jumalan luomasta paratiisista on tulossa ihmisen tekemä kaatopaikka. Olemme rakentaneet taloutemme ja yhteiskuntamme järjestelmät ja mekanismit sellaisiksi, että ne edellyttävät maailman tekemistä yhä kiihtyvällä vauhdilla elinkelvottomaksi. Talvivaara on luomakunnan hätähuuto, joka kehottaa meitä ottamaan jälleen kannettavaksemme luomisjärjestyksen mukainen vastuumme Jumalan luomasta maailmasta.

Kun Jeesus kutsui itselleen opetuslapsia, hän teki ihmisenä olemiseen liittyviä peruskysymyksiä:

"Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?"

Kun Jeesus oli kehottanut rikasta miestä myymään kaiken omaisuutensa ja jakamaan rahat köyhille, hän joutui toteamaan:

"Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Näiden sanojen pitäisi puhutella syvästi jokaista meistä. Ne kysyvät: Mikä on sinun tärkeysjärjestyksesi? Onko sinulle raha, omaisuus ja tavara tärkeämpää kuin Jumalan antama tehtävä Jumalan hyvässä maailmassa? Oletko myynyt sielusi, saanut hyvinvointia ja rikkautta, mutta menettänyt iankaikkisen aarteesi?

Luomistyössä ihmiselle annettu tehtävä ei kutsu hylkäämään maailmaa oman onnensa nojaan. Se velvoittaa ihmistä kantamaan vastuunsa, tekemään sellaisia päätöksiä, kehittämään sellaista maailmaa, joka edelleen on hyvä, rikas ja oikeudenmukainen paikka elää. Hyvinvointi on osallisuutta Jumalan lahjoista. Omasta edusta luopuminen toisen hyväksi vie maailmaan, jossa molempien on parempi elää. Jumalan luomakunnan hyvyydet on tarkoitettu jaettaviksi, ei omittaviksi.

Luomakunta huutaa apua. Jatka sitä huutoa, kunnes se on niin kova, että kaikkien on pakko kuulla! Meidän elettäväksemme on tarkoitettu paratiisi, ei helvetti.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 602:1,7

Kunnan synty

Aamuhartaus to 01.11.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Viime viikonvaihteessa valittiin tähän maahan noin 10.000 kunnanvaltuutettua. He tulevat seuraavan neljän vuoden ajan kantamaan vastuun yhteisten asioiden hoitamisesta omassa lähiympäristössään.

Suomalainen kunta syntyi aikanaan kirkon ympärille pitämään huolta köyhistä ja sairaista sekä opettamaan tiedon ja sivistyksen ensi askeleita. Samat asiat ovat edelleen kuntien perustehtäviä. Yhä edelleen köyhät, sairaat ja turvattomat kurkottavat anovia käsiään ja kysyvät: kuinka mekin voimme elää ihmisen elämää?
Vallanhimo, itsekkyys ja oman edun tavoittelu käyvät jokaisen ihmisen sisimmässä taistelua laupeuden, lähimmäisenrakkauden ja hyvän tekemisen kanssa. Julkisissa tehtävissä toimivien ja yhteisiä päätöksiä tekevien ihmisten sisäisen taistelun voitot ja tappiot avautuvat kaikkien ihmisten nähtäviksi ja tuomittaviksi.

Vastuullisiin tehtäviin valitut tarvitsevat ehkä enemmän tukea kuin arvostelua. Arvostelu tehdään enimmäkseen jälkikäteen, kun päätökset ja virheet on jo tehty eikä niitä voi enää peruuttaa. Tuki sen sijaan ohjaa etukäteen myös kunnanvaltuutettua tekemään oikeita ja inhimillisiä päätöksiä lähimmäisten hyväksi.

En jaksa uskoa siihen, että on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä. Uskon, että hyvä ja paha, rakkaus ja viha, itsekkyys ja laupeus käyvät kamppailuaan jokaisen ihmisen sisällä. Ajattelen, että tässä kamppailussaan ihmisen on hyvä asettua omantuntonsa ja Jumalan eteen kysymään, mikä lopulta on oikein ja mikä väärin.

Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei vapauttanut ketään neljäksi vuodeksi kantamasta vastuuta lähellään elävistä ihmisistä. Omaa vastuutaan ei voi ulkoistaa toisille, ei edes niille, jotka on valittu kantamaan yhteistä vastuuta. Hädässä oleva lähimmäinen katsoo jokaista eteensä sattuvaa ihmistä ja ojentaa apua pyytävää kättään erottelematta kaikille. Ellemme me kaikki ole ihmisiä toinen toisillemme, ovat päättäjätkin voimattomia rakentamaan hyvää yhteiskuntaa. Perhe, sukulaiset, naapurit, työtoverit, ystävät ovat sitä turvaverkkoa, joka ehtii apuun jo paljon ennen kuin yhteiskunta tietää avun tarvetta olevankaan.

Ehkä enemmän kuin valtaa käyttämään valtuutettu on kutsuttu palvelemaan. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta kertoo hyvän lähimmäisyyden ohella myös huonosta maallisesta ja uskonnollisesta hallinnosta. Ne jättävät apua tarvitsevan ryöstetyn miehen virumaan pahoinpideltynä tien varteen.

Laupias samarialainen on vavahduttava vertaus erityisesti kaikille yhteiskunnallista valtaa käyttäville, sillä Jeesus kertoo sen opettajalle, jonka kysymys kuuluu: Mitä minun pitää tehdä, että saisin omakseni iankaikkisen elämän?

Uskoa ei voi erottaa arjen teoista. Yhteisten tehtävien hoitaminen ja päätösten tekeminen kertovat vastuun kantamisesta paitsi ihmisten, myös Jumalan edessä. Ihmisiä voi ehkä harhauttaa, mutta Jumalan kaikkinäkevä katse paljastaa kaiken vilpin, petollisuuden ja oman edun tavoittelun.

Jumala loi maailman paratiisiksi. Meillä ihmisillä on mahdollisuus tehdä siitä toisillemme paratiisi tai helvetti. Mitä enemmän ihmiselle on uskottu valtaa, sitä enemmän hän joutuu myös kantamaan vastuuta.

Apostoli Paavali kirjoittaa: Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Niin rakkaus toteuttaa koko lain. Se on hyvä ohjenuora kaikille yhteiskunnallisen vallan käyttäjille.

Tahtoisin tänä aamuna rukoilla kristityn rohkeutta kaikille tavallisille ihmisille ja Jumalan armoa niille, jotka vuoden vaihteessa astuvat kuntiemme valtuustoihin ja lautakuntiin.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 603