Aamuhartaus ti 03.09.2013
Nina Pakkanen, A-kanttori, Helsinki
Musiikki: Jesus Kristus er opfaren - Fire Salmer (säv. Edward Grieg, san. Hans Thomissön). Esittäjä: Det Norske Solistkor (joht. Grete Pedersen), solisti: Bård Bratlie.
Kyrie eleison, Herra armahda. Usko.
Lapsuudessa kutsu hautajaisiin meni kaiken muun edelle. Häät olivat miellyttävä sukutapahtuma, mutta hautajaiset juhlista suurimmat. Niihin mentiin aina. Kuoleman kutsukorttia ei ohitettu. Se oli kutsumaton vieras, joka ei unohtanut ketään. Se kuului elämän kiertokulkuun ja oli osa sitä.
Säveltäjät ovat omansa tai läheisensä kuoleman kutsun tullessa tuottaneet suurenmoisia sävellyksiä.
Norjalaisen säveltäjän Edvard Griegin viimeinen sävellysteos ennen kuolemaansa on kuorolle kirjoitettu 4 psalmia. Sävelmät pohjautuvat norjalaisiin kansansävelmiin, joihin Edvard Grieg oli erityisen hurmaantunut ja joita hän on muunnellut vapaasti. Psalmit käsittelevät kristinuskon peruselementtejä, kuoleman läsnäolo on aistittavissa, usko iankaikkiseen elämään on vapauttavaa.
Lauluissa kuvataan ylösnousemuksen riemua sekä Jumalan lupausta Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Jumalan lapsen ikävöinti taivaallisille majoille täyttää kuulijan mielen, taivaan ihanuus ja kirkkaus ovat käsin kosketeltavissa. Pimeys on poissa, oikeamielisyys ympäröi ihmisen valkeaan hohtavaan vaippaan ja ihminen saa nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin.
Riemu lunastuksesta on niin suuri, että kuolema toimii vain saattajana ikuiseen elämään. Jumalan rakkauden suuruus ja ehdottomuus ylittää kuoleman vallan.
Kolmas meditatiivinen psalmi julistaa Jeesuksen ylösnousemusta. Psalmin hidas poljento on kuin hautajaissaattueessa. Esilaulajan ja kuoron vuorottelema dialogi piirtää kuvan itkijänaisista, samalla kertaa surevista sekä kuoleman jälkeiseen elämään luottavasta yhteisöstä joka yhdessä turvaa Jumalaan, ylösnousemukseen ja syntien anteeksiantoon. Luja luottamus ja usko armoon tuo toivoa maan päällä kulkevalle matkalaiselle. Taivasmatka on kaikille yhteinen.
Musiikki
Kyrie eleison, Herra armahda. Toivo.
Herra avaa minun huuleni, niin huuleni julistaa sinun kunniaasi. Jumala, ole armollinen, pelasta minut. Riennä avukseni, Herra. Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Hallleluja. Tuntemattoman edessä ihminen on voimaton, jokaisen meistä on kuljettava tuo tie yksin. Vain armon varassa. Suuri ja käsittämätön Jumala.
Musiikki
Kyrie eleison, Herra armahda. Rakkaus.
Rakkaudessa ei ole pelkoa. Joka on löytänyt rakkauden, ei pelkää sen menettämistä. Jumala on rakkaus. Jumala on tie, totuus ja elämä. Joka löytää elämän, sitä ei kuolema ahdista. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”.
Kuolema on alku. Vapauttava alku jossa ikuinen valo ympäröi meidät. Kuoleman hyväksyminen on alku elämän alulle, rohkeudelle ja uskallukselle elää tässä ja nyt, omana itsenä. Hyväksyttynä.
Saksalaisen rukouksen sanoin: ”Sinä, Kristus, et ole ylösnoussut sitä varten, että kaikki jäisi ennalleen.”
Ei turhaan Laulujen laulussa verrata rakkautta kuolemaan. Koko elämämme kantavin voima on rakkaus. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Edvard Griegin kolmannen psalmin sanoin:
Jeesus Kristus on noussut kuolleista ylös taivaaseen.
Enkeleiden kanssa hän kukisti kuoleman vallan.
Kyrie Eleison!
Pelastajamme Jeesus, me kiitämme sinua, Herra,
suuresta siunauksestasi meitä kohtaan.
Ylösnousemuksesi kautta kuoleman pelkomme väistyi.
Kyrie eleison!
Me ylistämme sinun ylösnousemustasi
Sydämin, suin ja kielin
Ja liitymme enkeleiden kuoroon.
Kyrie eleison!
