Seppo Tirkkonen, Vuosaaren kirkkoherra , Helsinki
Ylimääräiset uutislähetykset ovat viime aikoina tulleet melkein tavaksi. Eilenkin sellaiset keskeyttivät sunnuntai-illan rutiinit ja Syksyn Sävelen. Pommitukset Afganistanissa ovat alkaneet. Väkivaltapesäkkeitä on ympäri maailmaa. Poliittinen, taloudellinen, etninen, uskonnollinen väkivalta on voimissaan. Ja kun sitä yritetään estää ja korjata, väkivallallahan sitä yritetään.
Vähän ennen väkivaltaista kuolemaansa Jeesus sanoi evankelista Johanneksen
mukaan opetuslapsille, jotka melkein kaikki kokivat väkivaltaisen kuoleman näin: Minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä annan teille. En sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat. Älkää vaipuko epätoivoon.
Itse myönnän tulevani rauhattomaksi omasta ja maailman murheesta. Mutta haluaisin silti jakaa teidän kanssanne sen mistä itse saan vähän helpotusta. Ensinnäkin rukouksesta. On tärkeätä, että me emme avaa vain tiedotuskanavia, joita pitkin meihin virtaa maailman uhkat ja tuskat, Manhattanin ja Afganistanin tuhkat, kaikki kärsivät ihmiset, vaan että me avaamme myöskin rukouskanavan, jota pitkin sen mikä meidän sydäntämme painaa ja on vähän liian suurta meille, me voimme laskea Jumalan meitä suuremmalle sydämelle.
Jumala ei ole vain se, joka ristiinnaulitaan pitkäperjantaina, ristiinnaulitaan Ruandassa, Manhattanilla, Afganistanissa, Suomessa, ehkä ihan naapurissa. Jumala on myös se, joka johtaa pitkäperjantaista pääsiäiseen ja joka sanoo viimeisen sanan. Maailma on täynnä Jumalan tahdon vastaista pahaa, mutta sittenkään se ei tee voimattomaksi eikä toimintakyvyttömäksi Jumalan johdatusta. Siksi helpottaa se, että voi aina kytkeytyä heiveröisellä rukouksella Jumalan johdatukseen.
eesus sanoi: minä jätän teille rauhan. Siis ihmisyhteisölle, ihmisille, jotka jakavat asioita keskenään. Meidät on tarkoitettu toisillemme. Ota yhteys ystävään, puhu työtoverille. Yksinäinen, mene vaikka seurakuntaan. Siitä on kokemusta, että jos ilo ja rakkaus lisääntyvät jakamalla, niin järkytys, suru ja tuska vähenevät.
Sitten erinomaista lääkettä tässä väkivaltaisessa maailmassa on se, jos voisit omaksua itsellesi rauhantekijän identiteetin. Edes pienen roolin perheessä, työpaikalla, yhteiskunnassa. Se, joka rakentaa rauhaa, huomaa, että rauhaa ei voi saada aikaan antamatta oikeutta toiselle. Antamatta oikeutta kaikille.
Jeesus ei jätä meille rauhaa vain lahjaksi, vaan myös tehtäväksi. Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen.
Miten vaikeata on oikeudenmukaista rauhaa rakentaa, siitä on esimerkkinä se, miten Yhdysvallat yrittää kitkeä terrorismia pois ohjuksilla. ja toisaalta poistaa ihmisten nälkää ja tuskaa ruoka- ja lääkepaketeilla. Se pankoon meidät kaikki rukoilemaan päättäjien ja johtajien puolesta, että he löytäisivät rauhan tien.
Jeesus rakentaa meille rauhan, Hän rakentaa meille suojan, iankaikkisen suojan, jokaiselle. Sillä vähäisellä rukouksella ja heikolla uskolla voimme uskoa itsemme Hänen rakkautensa sisään. Eikä mikään paha minussa tai maailmassa voi lopettaa tätä rakkautta ja sen kykyä armahtaa.
Heiveröiselläkin rukouksella voin rukoilla itseni iankaikkisen elämän sisään. Ja sitä ei tuhoa terrori-iskut, ei sodat, ei sairaudet. Ei edes hyvä luonnollinen kuolema. Se ei ole mielentila, se on tila, suoja, johon voin pelokkaalla, ahdistuneella, järkkyneelläkin mielellä astua.
Rakas hyvä Jumala, anna Sinä voimaa kaikkialle sinne, missä epätoivo on valtaamassa sijaa, missä taakka on liian raskas. Anna meille Sinun iankaikkista rauhaasi, että epätoivo vähän väistyisi, saisimme rohkeutta astua tähän päivään ja rakentaa rauhaa kaikkien kesken. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti