Työ, valta, vastuu

Aamuhartaus to 15.11.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Niin alkoi Jumalan luomistyössä ihmisen maailma. Siihen sisältyi kolme asiaa: työ, valta ja vastuu.

Työ, jolla ansaita elanto. Työ, jonka varassa voi viettää Jumalan tahdon mukaan hyvää, ihmisarvoista elämää.

Valta, joka oikeuttaa hallitsemaan Jumalan luomaa hyvää maailmaa, käyttämään hyväksi maan, veden ja ilman antimia. Valta muokata maata ja maailmaa, valta jalostaa luonnon antimia.

Ja kolmantena vastuu. Vastuu varjella maailmaa - ennen kaikkea ihmisen omaa väärinkäyttöä ja turmelemista vastaan.

Me kaikki tiedämme, että Jumalan ihmiselle antamat perustehtävät ovat yhtä aikaa hyvin yksinkertaisia ja hyvin vaikeita.

Työ on raskas taakka, usein vaikea kantaa. Samalla kun olemme saaneet helpotusta sen ruumiilliseen raskauteen, on työn henkinen kuormittavuus kasvanut. Yksinkertaisesta on tullut monimutkaista. Lihakset pääsevät joskus liiankin helpolla, mutta mieli ei tahdo kestää jatkuvaa kuormaa.

Valta tahtoo sokaista vastuun näkemisen. Olemme muokanneet maata ja maailmaa ohi sen kestokyvyn. Ahneus saada kaikki maan rikkaudet käyttöön juuri nyt ja juuri tälle sukupolvelle on viemässä hyvän elämän mahdollisuuksia omilta lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Me osaamme käyttää maailmaa hyväksemme, mutta onko meillä edes halua varjella maailmaa omalta itseltämme?

Yksi jätevettä valuva kaivos on pelkkää pintakuohua. Se kertoo syvästä asennemuutoksesta, joka on tapahtunut meissä kaikissa. Oman lyhytnäköisen taloudellisen etumme nimissä olemme lakanneet kantamasta vastuutamme luonnosta ja luomakunnasta. Jumalan luomasta paratiisista on tulossa ihmisen tekemä kaatopaikka. Olemme rakentaneet taloutemme ja yhteiskuntamme järjestelmät ja mekanismit sellaisiksi, että ne edellyttävät maailman tekemistä yhä kiihtyvällä vauhdilla elinkelvottomaksi. Talvivaara on luomakunnan hätähuuto, joka kehottaa meitä ottamaan jälleen kannettavaksemme luomisjärjestyksen mukainen vastuumme Jumalan luomasta maailmasta.

Kun Jeesus kutsui itselleen opetuslapsia, hän teki ihmisenä olemiseen liittyviä peruskysymyksiä:

"Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?"

Kun Jeesus oli kehottanut rikasta miestä myymään kaiken omaisuutensa ja jakamaan rahat köyhille, hän joutui toteamaan:

"Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Näiden sanojen pitäisi puhutella syvästi jokaista meistä. Ne kysyvät: Mikä on sinun tärkeysjärjestyksesi? Onko sinulle raha, omaisuus ja tavara tärkeämpää kuin Jumalan antama tehtävä Jumalan hyvässä maailmassa? Oletko myynyt sielusi, saanut hyvinvointia ja rikkautta, mutta menettänyt iankaikkisen aarteesi?

Luomistyössä ihmiselle annettu tehtävä ei kutsu hylkäämään maailmaa oman onnensa nojaan. Se velvoittaa ihmistä kantamaan vastuunsa, tekemään sellaisia päätöksiä, kehittämään sellaista maailmaa, joka edelleen on hyvä, rikas ja oikeudenmukainen paikka elää. Hyvinvointi on osallisuutta Jumalan lahjoista. Omasta edusta luopuminen toisen hyväksi vie maailmaan, jossa molempien on parempi elää. Jumalan luomakunnan hyvyydet on tarkoitettu jaettaviksi, ei omittaviksi.

Luomakunta huutaa apua. Jatka sitä huutoa, kunnes se on niin kova, että kaikkien on pakko kuulla! Meidän elettäväksemme on tarkoitettu paratiisi, ei helvetti.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 602:1,7