Aamuhartaus to 01.11.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo
Viime viikonvaihteessa valittiin tähän maahan noin 10.000 kunnanvaltuutettua. He tulevat seuraavan neljän vuoden ajan kantamaan vastuun yhteisten asioiden hoitamisesta omassa lähiympäristössään.
Suomalainen kunta syntyi aikanaan kirkon ympärille pitämään huolta köyhistä ja sairaista sekä opettamaan tiedon ja sivistyksen ensi askeleita. Samat asiat ovat edelleen kuntien perustehtäviä. Yhä edelleen köyhät, sairaat ja turvattomat kurkottavat anovia käsiään ja kysyvät: kuinka mekin voimme elää ihmisen elämää?
Vallanhimo, itsekkyys ja oman edun tavoittelu käyvät jokaisen ihmisen sisimmässä taistelua laupeuden, lähimmäisenrakkauden ja hyvän tekemisen kanssa. Julkisissa tehtävissä toimivien ja yhteisiä päätöksiä tekevien ihmisten sisäisen taistelun voitot ja tappiot avautuvat kaikkien ihmisten nähtäviksi ja tuomittaviksi.
Vastuullisiin tehtäviin valitut tarvitsevat ehkä enemmän tukea kuin arvostelua. Arvostelu tehdään enimmäkseen jälkikäteen, kun päätökset ja virheet on jo tehty eikä niitä voi enää peruuttaa. Tuki sen sijaan ohjaa etukäteen myös kunnanvaltuutettua tekemään oikeita ja inhimillisiä päätöksiä lähimmäisten hyväksi.
En jaksa uskoa siihen, että on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä. Uskon, että hyvä ja paha, rakkaus ja viha, itsekkyys ja laupeus käyvät kamppailuaan jokaisen ihmisen sisällä. Ajattelen, että tässä kamppailussaan ihmisen on hyvä asettua omantuntonsa ja Jumalan eteen kysymään, mikä lopulta on oikein ja mikä väärin.
Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei vapauttanut ketään neljäksi vuodeksi kantamasta vastuuta lähellään elävistä ihmisistä. Omaa vastuutaan ei voi ulkoistaa toisille, ei edes niille, jotka on valittu kantamaan yhteistä vastuuta. Hädässä oleva lähimmäinen katsoo jokaista eteensä sattuvaa ihmistä ja ojentaa apua pyytävää kättään erottelematta kaikille. Ellemme me kaikki ole ihmisiä toinen toisillemme, ovat päättäjätkin voimattomia rakentamaan hyvää yhteiskuntaa. Perhe, sukulaiset, naapurit, työtoverit, ystävät ovat sitä turvaverkkoa, joka ehtii apuun jo paljon ennen kuin yhteiskunta tietää avun tarvetta olevankaan.
Ehkä enemmän kuin valtaa käyttämään valtuutettu on kutsuttu palvelemaan. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta kertoo hyvän lähimmäisyyden ohella myös huonosta maallisesta ja uskonnollisesta hallinnosta. Ne jättävät apua tarvitsevan ryöstetyn miehen virumaan pahoinpideltynä tien varteen.
Laupias samarialainen on vavahduttava vertaus erityisesti kaikille yhteiskunnallista valtaa käyttäville, sillä Jeesus kertoo sen opettajalle, jonka kysymys kuuluu: Mitä minun pitää tehdä, että saisin omakseni iankaikkisen elämän?
Uskoa ei voi erottaa arjen teoista. Yhteisten tehtävien hoitaminen ja päätösten tekeminen kertovat vastuun kantamisesta paitsi ihmisten, myös Jumalan edessä. Ihmisiä voi ehkä harhauttaa, mutta Jumalan kaikkinäkevä katse paljastaa kaiken vilpin, petollisuuden ja oman edun tavoittelun.
Jumala loi maailman paratiisiksi. Meillä ihmisillä on mahdollisuus tehdä siitä toisillemme paratiisi tai helvetti. Mitä enemmän ihmiselle on uskottu valtaa, sitä enemmän hän joutuu myös kantamaan vastuuta.
Apostoli Paavali kirjoittaa: Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Niin rakkaus toteuttaa koko lain. Se on hyvä ohjenuora kaikille yhteiskunnallisen vallan käyttäjille.
Tahtoisin tänä aamuna rukoilla kristityn rohkeutta kaikille tavallisille ihmisille ja Jumalan armoa niille, jotka vuoden vaihteessa astuvat kuntiemme valtuustoihin ja lautakuntiin.
Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Virsi: 603
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti