Aamuhartaus ke 18.12.2013 Hilkka Olkinuora

Aamuhartaus ke 18.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)

Minulla on ilo tuoda Jumala Jerusalemiin.
Hän valitsi minut, aaseista pienimmän ja kömpelöimmän - Jeesus.

Tietysti satuin olemaan oikea aasi oikeassa paikassa.
Ei niin että kunniatehtävä olisi ollut oma ansioni.
Minua ei kutsuttu toteuttamaan itseäni.
Minut pyydettiin toteuttamaan Jumalan suurta suunnitelmaa,
niin suurta etten sen alusta tiedä, enkä sen loppua näe.
Mutta minä olen nyt se joka saa tuoda Jeesuksen Jerusalemiin.

Hän osaa käyttää mediaa taitavasti. Sosiaalista mediaa.
Synagogissa sipistiin jo ennalta. Kansanjoukot kohisivat.
Pääsiäisen viettäjät aavistelivat jotain erikoista.

Lisäksi hän rakensi viestinsä pohjalle joka oli kaikille tuttu.
Profetialle. Vanhan testamentin lupauksille. Taas kerran.
Hän tuli tekemään sen mikä ihmisiltä oli jäänyt tekemättä.
Hän tuli olemaan se joka Jumalalta oli jäänyt olematta.
Hän tuli olemaan täyttymys. Pelastaja. Vapauttaja.
On helpompaa olle se, jota odotetaan, josta jo tiedetään,
joka on jo tarinoista tuttu.

Profeettojen mukaan pelastaja tulee vaatimattomasti aasin selässä.
Siksi siis minä olen nyt tässä.
Kamelit, ne ovat kapitaalin ja kauppamiesten korskeita kulkuvälineitä,
kalliita ja kauheita, vaappuvia ja heliseviä.
Hevosten selässä taas korskuu maallinen valta, esivalta,
ja pitää sieltä ylhäältä, turvallisesta korkeudestaan kuria,
keihäin ja kavioin.
Me aasit olimme ja olemme matalia, maantasaisia,
sisukkaita ja ahkeria.Työjuhtia. Taviksia. Arkiset aasit.

Koska se oli hänen viestinsä meille:
Jumalan valtakunta on tulossa maan päälle,
tähän tavalliseen elämään.
Niin yksinkertainen viesti, että sen aasikin ymmärtää:
Ei valtaa eikä kultaa. Vaan rauhaa päälle maan.
Helpompi tuon kaapinkokoisen kamelin on päästä neulansilmän läpi
kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.
Hyvähän tuon orhin tuossa on korskua, mutta taivasosuutta sen omistaja ei koskaan pysty ostamaan.

Jumalan valtakunta ei ole paikka maan päällä eikä taivaissa.
Jumalan valtakunta on hänen herruuttaan,
hänen tahtonsa mukaista elämää, niin täällä kuin tuonpuoleisessa.
Ei valtaa eikä kultaakaan. Vaan rauhaa. -

Väkijoukon läpi on hankala päästä.
Mediakohu on tehnyt tehtävänsä.
Puista raastetaan oksia. Niitä heitetään eteeni,
niitä ja vaatteita.
Huudetaan Hoosianna! Hoosianna!
Herra, auta! Kuningas, auta!
Nämä globalisaation, valtioiden valtapelin
ja kansainvälisen kaupan suhdanteiden riepottamat ihmiset
ovat saaneet kyllikseen.
Heitä on väheksytty, verotettu ja heille on valehdeltu.
Heitä ovat hevoset polkeneet jalkoihinsa ja poliitikot
tyhjillä puheillaan.

Ei ihme, että he ovat nyt vallan villeinä.
Heidän aikansa on nyt tullut! Varmastihan se on tullut?!
Nyt, eikä joskus myöhemmin!
Me haluamme vapauden heti, kaikki heti nyt,
kertakaikkisen ihmisarvon palautuksen,
kaikille leipää ja työtä, ikuisen joulun!
Valtaa – loistoa – kultaa – kunniaa. Vihdoinkin!
Taivas maan päälle!
He ovat lukeneet Raamattunsa niin kuin sorrettu lukee:
Me saamme hyvityksen Messiaassa! Maailmanjärjestys
pannaan nyt uusiksi! Tulot tasan! Valta meille!

Minä lonksutan hiljaa eteenpäin.
Väistelen ilmassa viuhuvia viherkasveja.
Minulla on aikaa miettiä.

Mitähän ratsastajani mahtaa miettiä?
Näitä ihmisiäkö? Varmasti.
Heidän ahdistustaan, ahkeruuttaan, ansioitaan, avuttomuuttaan…
Jouluako, syntymäpäiväänsä ? Varmasti.
Sekin oli profetioiden täyttymys, ennusmerkkien kohtaaminen,
tähtien liitto tämänpuolisen kanssa,
enkelten ja ihmisten suuri, ihmeellinen yö.
Silloin maan päälle luvattiin rauha. Rauha.
Enkelit lauloivat rauhaa. -

Rauhasta ei juuri nyt ole tietoakaan.
Juhla on tulossa. Ihmiset ovat ihan vauhkoina.
Minä en. Sillä minulla ei ole kiire. Ei meillä kummallakaan.

Tämä minun ratsastajani on tullut tekemään Jumalan valtakuntaa.
Sitä rakennettiin jo vuosituhat sitten,
kun viisaat miehet kirjoittivat, että miekoista taotaan auroja,
sodan välineillä tehdäänkin ruokaa,
ja pieni sisukas aasi
on siinä työssä kauppiaiden kameleita
ja herrojen hevosia tärkeämpi.
Sitä rakennetaan vielä tuhansia vuosia.
Sillä kauan kestää, ennen kuin ihmiset ovat muttuneet niin paljon,
että maailmassa on enää vain yksi tapa olla ja elää,
yksi tapa kohdata ja kunnioittaa,
yksi tapa rakastaa ja rukoilla –
Jumalan tahdon mukainen tapa.
Rauhan tapa. Rakkauden tapa.
Jumalan valtakunnan tapa.

Tässä siis mennä kopsuttelen.
Huutakaa te Hoosiannaa! Apu on kyllä tulossa,
mutta kenties toisella tavalla kuin odotatte.
Se tulee tässä arjen kantamana, omaan tahtiinsa,
kohti suurta juhlaa, verkkaisesti.
Mutta sitä ei estä mikään.
Ei mikään.

(Musiikkia)