Aamuhartaus to 19.12.2013 Hilkka Olkinuora

Aamuhartaus to 19.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)

Meitä aaseja pidetään tyhminä eläiminä, tyhminä ja pahantapaisina.
Tavallinen kuva meistä on se, että olemme jostain syystä pääättäneet pysähtyä, ja siinähän sitten pysymme, vaikka isäntä kuinka potkisi,
piiskaisi, huutaisi ja haukkuisi. Laiska, kovakorvainen ja tyhmä.

Maailman tunnetuin aasi taidan olla minä, kylläkin ihan isäntäni ansiosta.
Hänen nimensä on Bileam. Hän tulee jäämään maailmanhistoriaan vain yhdestä syystä: siitä että hän luuli että aasit ovat tyhmiä. Minun ansiostani siis.
Olimme nimittäin lähteneet matkaan vähän vaivihkaa ja luvatta. Tiesimme kumpikin, että Jumalalla oli ihan toiset ajatukset. Mutta ihmisten tapaan Bileam päätti tehdä mitä hän itse tahtoo, ja niin siis livahdimme tiehemme.
Jo lähes ensimmäisessä mutkassa pysähdyin. Se ei isäntää ilahduttanut. Hän varmaan pelkäsi että meidät otetaan kiinni – ja niin sain
kepistä, oikein olan takaa, selkään ja koiville. Kipein kavioin oli pakko jatkaa. Kunnes pysähdyin taas. Kapeasta paikasta ei millään päässyt ohi.
Mutta taas viuhui Bileamin piiska, ja minkäs sille polo kuormajuhta voi.
Eteenpäin siis taas, turkki veressä, silmät vesissä.
Mutta sitten tuli lopullinen pysähdys. Vajosin kauhusta polvilleni. Bileamko siitä riehumaan! ”Tapan sinut, sinä hyödytön elukka! Ylös siitä!”
Silloin oli jo aasin pakko avata suunsa. Kiireessä kouhottaessaan ja omien suunnitelmiensa sokaisemana isäntä kun ei ollut nähnyt sitä ,mitä minä, nöyränä lönkyttävä eläin, olin ehtinyt nähdä:
Enkelin.
Joka oli joka käänteessä tupsahtanut siihen tielle, eteen, esteeksi ja pönkäksi, sanomaan ettei siitä pidä mennä. Että koko lähteminen oli huono idea, Jumalan tahtoa vastaan, ja matkan jatkaminen suoranainen synti. Että pysähdy, Bileam, ja kuuntele omaatuntoasi, ja käänny takaisin!
Lopulta enkeli oli jo joutunut ottamaan esiin miekkansa ja uhkaamaan sillä Bileamia, joka ei siis tohottamiseltaan nähnyt koko olentoa ollenkaan.
Ja jos isäntää uhkaa hengen menetys – kyllä silloin jo aasikin puhuu.
Jumalan tahto saa toden totta joskus aika merkillisiä sanansaattajia….
Mutta kiireinen ei sitä sanomaa ehdi kuulla, ei ehdi nähdä enkeleitä.
Sitä luulee että koko ajan on tehtävä ja saatava enemmän.
Että ainoa autuaaksitekevä on kasvu ja taas kasvu.
Että totta on vain tiede, tieto ja tehokkuus.
Että mitä nopeammin suoriutuu, sen pitemmälle pääsee.
Että jos ei juokse, jää paikalleen.
Että jouluna on oltava kaikki mitä aina ennenkin ja lisää.

Me aasit tiedämme paremmin.
Että silloin on pysähdyttävä, kun ei tiedä mihin suuntaan on mentävä.
Että jos vastausta ei ole, se ei vain ole vielä valmis.
Että totta ovat myös unelmat, usko, ideat, ihmeet, ilmestykset.
Että sitkeydellä pääsee pitemmälle kuin ryntäilemällä.
Että joulu tehtiin aikanaan aasintallin ja se riitti ihan hyvin.

Juuri nyt ihmisillä näyttää olevan kiusaus olla ihan bileamina.
Kauhea hoppu toteuttaa jotakin päänsisäistä suunnitelmaa:
minäitse tahtoo tarvitsee ehtii vaatii osaa maksaa.
Vai toteuttavatko he päinvastoin muiden odotuksia?
Tai sitä mitä he luulevat muiden odottavan?
Ja jos kaikki ei mene vauhdilla ja oikein, silloin saa aasi kyytiä.
Se, joka kieltäytyy jatkamasta matkaa silloin kun suunta
on hukassa.
Se, joka haluaa pysähdellä kyselemään, mikähän olisi oikeus
ja kohtuus; mikähän olisi Jumalan tahto tässäkin asiassa.
Se, joka näkee miten hätäinen ihminen riuhtoo kiireessä
vielä yhden lahjan jollekin joka oli päässyt unohtumaan.
Se, joka näkee miten kulutuskuvaelmalla haudataan sisimmät,
ujot toiveet siitä että kelpaisi ihan näin, tällaisenaan,
ilman ostamisia ja osaamisia.

Ei ole ollenkaan helppoa olla aasi, ainakaan aina.
Ilmoittaa että on epävarma. Että ei osaa eikä tiedä.
Että tarvitaan aikalisä.
Saati että nyt tarvitaan rukousta ja Raamattua,
hiljaisuutta ja Hengen läsnäoloa.
Vähemmästäkin sivalletaan pilkan piiskalla.
Miten kävisi kansantalouden? Miten pysyy työpaikka?
Miten kotiin ehtisi joulu?
Jos kaikki siis vain aaseilisivat.

Mitenköhän? –
Aasissa on joulun evankeliumi.
Se, joka kulkee Jumalan tahtoa kysellen,
se, joka etsii enkeleitä,
se, joka pysähtyy silloin kun Herra häntä puhuttelee,
se myös kokee Jumalan tahdon ja johdatuksen elämässään,
ja kuulee mitä Jumalalla on sanottavanaan.
Hän voi olla erehtynyt ja eksyksissä,
mutta hänelle näytetään tie, totuus ja elämä.

Ehkä tänään
sinunkin tiesi varressa on enkeli,
jolla on sinulle asiaa.
Olihan hänellä asiaa aasillekin.
**
(Musiikkia)