Heräätkö kevääseen?

Aamuhartaus to 10.05.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Olen näinä aamuina saanut herätä kevääseen. Kevätkukat kukkivat puutarhassa. Lintujen laulu kertoo pesimäpuuhien alkaneen. Kylvökoneet jyrräävät etelän pelloilla. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä. Aamuaurinko paistaa.

Keskelle kevätaamun rauhaa kajahtavat radion aamu-uutisten lukijan sanat: Kultakaivos saa laskea jätevesiään luontoon.

Kevätidylli räsähtää pirstaleiksi. Tilalle nousee ahdistus: Missä olemme ja mihin olemme menossa? Onko tulevaisuudessakin kevättä ja linnunlaulua? Millaisen maailman jätämme lapsillemme? Turmeleeko meidän ahneutemme tulevien sukupolvien mahdollisuudet?

Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimus, joka osoittaa, että vieraantuminen luonnosta saattaa sairastuttaa ihmisen. Allergialta ovat parhaiten suojassa ne, jotka ovat kasvaneet mahdollisimman lähellä rikasta ja monipuolista luontoa. Tämän kevään uutisia ovat myös lannoitetehtaan typpipäästöt ja kaivoksen rikastusaltaaseen kuolleet linnut.

Keskustelu luonnonvarojen vastuullisesta käytöstä ja luonnon suojelemisesta keretoo, että yhteinen omatuntomme on herännyt: ihminen on vastuussa luonnosta. Ei ole yhdentekevää, miten käytämme hyväksemme luonnon rikkauksia.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan, että "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä". Noista sanoista rakentuu kristillisen ympäristövastuun periaate: Ihmisellä on oikeus käyttää hyväkseen luonnon antimia, mutta hänellä on myös vastuu varjella luontoa turmeltumasta ja tuhoutumasta.

Jo nyt maailmassa on alueita, joilta on riistetty sekä luonnonvarat että tulevaisuuden elinkelpoisuus. On viljelty, mutta unohdettu varjella.

Turmeltunut maailma ei ole Jumalan luomistyön tahdon mukainen. Maailma on parhaimmillaan ihana puutarha, jonka hedelmistä nauttivat onnelliset ihmiset. Kaunis kevätaamu, joka tuo tullessaan lupauksen lämmöstä, ravinnosta, kauneudesta ja maan antimista, on Jumalan luomistyön lahja, josta ihmisellä on lupa nauttia.

Luonnossa näkyy Jumalan pyhän käden jälki. Sitä jälkeä olemme me kutsutut varjelemaan. Luomakunta on Jumalan pyhän läsnäolon paikka.

Luonto on itsessään arvokas. Se ei ole vain hyödykkeiden tuottaja. Luomakunta antaa elämää myös ihmiselle. Ihminen tarvitsee elääkseen luontoa. Olemme kasvien ja eläinten kanssa samassa veneessä. Jos me aiomme elää ihmisen arvoista elämää, meidän on annettava myös luonnon voida hyvin.

On hyvä muistaa, että myös ihminen on osa Jumalan luomakuntaa. Ihminen on Jumalan luoma aivan samoin kuin eläimet, kasvit, kivet ja kaikki, mitä maailmankaikkeus sisällään pitää.

Rahaa ei voi syödä emmekä voi elää maailmassa, jossa vain ne saavat syödä, joilla on siihen varaa.

Emme voi saattaa ympäristöämme sellaiseen tilaan, jossa sen kyky ruokkia ihmiset loppuu. Emme myöskään voi joutua tilanteeseen, jossa oikeus saada ravintoa riippuu ihmisen maksukyvystä.

Tiedämme, että kaikkialla maailmassa oikeus ravintoon ei tälläkään hetkellä kunnolla toteudu. Nälkä on maailmassa läsnä. Omassakin maassamme hyvin ja monipuolisesti syövät kaikkein parhaiten toimeentulevat ihmiset. Me emme jaa tasapuolisesti Jumalan luomakunnan hyvyyksiä.

Kun kevään aamuaurinko paistaa, kun kukat nostavat päätään pitkän talven jälkeen, kun linnut laulavat ja kevään tuoksut tulvivat ikkunasta sisään, ne kutsuvat meitä yhdessä Jumalan kanssa pitämään huolen kaikista luoduista.

Ihmisen tulee olla kuuliainen Jumalan tahdolle, myös ympäristöasioissa.

Yhteinen omatunto ympäristöasioissa on hyvä asia. Se auttaa meitä etsimään ja löytämään yhdessä ratkaisuja, joissa ikävien uutisten sijaan löytyy riemullisia kertomuksia siitä, miten kauniilla maalla on tulevaisuus ja toivo.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 572:1-2