Jumala puhuu ihmiselle

Aamuhartaus ke 16.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 3, Jumala puhuu ihmiselle

Voi tottelemattomia lapsia, he laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta.

Voi ihmistä joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa. Sanooko savi muovaajalleen: Mitä sinä pystyt tekemään? Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle asetatte minut, kenenlaiseksi minut katsotte että olisimme toistemme vertaiset!

Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu? Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa? Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

Sinä sanot: Aina ja iäti minä olen valtiatar. Muuta et päästänyt mieleesi, kaiken loppua et ajatellut. Ja nyt kuuntele nautiskelija, sinä joka elät turvattuna ja sanot mielessäsi: Vain minä. Minä en jää koskaan leskeksi, koskaan en menetä lapsiani. Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa ja ajattelit: ei minua kukaan näe.

Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeaa vaaálla, he palkkaavat kultasepän ja hän tekee siitä jumalan. He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa.

Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä
kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä
kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran
silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.

Jumala sanoo:
Minä olen Jumala joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan.
Kuka oli minun kanssani? Minä olen Jumala, joka teen tyhjäksi valehtelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatuksenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, niin käy joka sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa, vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan.

Minä olen suostunut niiden etsittäväksi jotka eivät ole minua kysyneet. Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan. Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne eteen. Yhtä lailla Herra antaa omilleen vaikka he nukkuisivat.

Kuulkaa minua jotka Jumalaa etsitte. Katsokaa kalliota josta olette lohkaistut, kaivosonkaloa josta olette kaivetut. Kuulkaa minua te jotka vanhurskauden tunnette, kansa jonka sydämessä on minun lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa, sillä koi syö heidät niin kuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti.

Minä olen teidän lohduttajanne, mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä joka on kuolevainen, ihmislasta jonka käy niin kuin ruohon ja unohdat Jumalan joka on sinut tehnyt – ja vapiset alati kaiket päivät sortajan vihaa kun hän tähtää tuhotaksensa. Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut, minä olen valmistanut sinut – sanomaan vangituille: Käykää ulos ja pimeässä oleville: Tulkaa esiin. Unohtaako vaimo rintalapsensa niin ettei hän armahda kohtunsa lasta. Ja vaikka unohtaisikin, minä en sinua unohda.

Älkää entisiä muistelko, älkää menneestä välittäkö. Katso minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa. Niin minä teen tien korpeen, virrat erämaihin.



Ah sana kallis iäinen hyljätty monta kertaa
ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen, se lähti Herran suusta.

Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan.
niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.