Aamuhartaus ma 14.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka
Osa 1, Ihminen näkee virheet muissa
Minä katselen kaikkea sortoa, mitä harjoitetaan auringon alla. Katso sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa! Katso sortajien väkivalta Eikä lohduttajaa ole!Kuutta asiaa Jumala vihaa: seitsemää hän ei edessään siedä: ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, sydäntä joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja jotka rientävät rikoksen teille, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä joka yllyttää veljen veljeä vastaan.
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Kun omaisuus karttuu, niin karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan.
Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi. Lahjonta turmelee mielen. Maltti on mahtailua parempi. Minä näen kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen. Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö kerskujat kerskaatte, hullut vihaatte tietoa!
Kuulkaa te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä sanoen: Milloin loppuu uusikuu että saamme pienentää eefamitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaaálla ja saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä.
Minä näin jumalattoman voimansa tunnossa, hän rehotti kuin piikkipensas kukassaan. Hetken kuluttua häntä ei enää ollut, minä etsin häntä mutta en löytänyt mistään!
Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan. Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. Jumalaton sanoo ylvästellen: Ei hän kosta, ei Jumalaa ole – siinä kaikki hänen ajatuksensa. Hän sanoo sydämessään: En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen. Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa.
Sinun viisautesi ja tietosi ne sinut eksyttivät ja niin sanot sydämessäsi: minä, eikä ketään muuta. Astukoot esiin ja auttakoon sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat mitä sinulle tapahtuva on.
Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö kerskujat kerskutte, hullut vihaatte tietoa!
Minä katselen kaikkea sortoa, mitä harjoitetaan auringon alla. Katso sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa! Katso sortajien väkivalta Eikä lohduttajaa ole!
Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen
Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa
Ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa
Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan
on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan
ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan
ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan
Havaitsin että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajien huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.
Yksi erehdys saattaa turmella paljon arvokasta. Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
Kuka on viisaan veroinen ja kuka osa selittää asiat? Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot, mutta röyhkeys ne vääristää. Viisaan sydän tietää kyllä, milloin toimia ja miten, sillä joka asialla on aikansa ja tapansa. Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka: hän ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu eikä miten se tapahtuu – kuka voi sen kertoa hänelle. Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä.
On ahneutta täynnä maa ja uskottomuus rehottaa
myös tavat turmeltuvat
Näin himo järjen sokaisten vie tielle tuhon voimien
luo väärät esikuvat
Rakkaus, rauha raukenee ja sydän paatuu kovenee
ja uskon voima nääntyy
Näin kaikki loppuun kääntyy.
Maailma täällä iloitsee, se synneissänsä leikitsee
kunnes se kerran hukkuu
on saanut valtaa laittomuus ja julkijumalalattomuus,
kun omat tunnot nukkuu.
Nyt vääryys, riita hävitys ja väkivalat, itsekkyys
kalvavat kansan teitä
Armahda Herra meitä. 3 x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti