Ihminen menee itseensä

Aamuhartaus ti 15.04.2014
Leena-Kaisa Kivioja, Lausuja, Kotka

Osa 2, Ihminen menee itseensä

Jumala miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi ahdingon aikana?
Mistä saan voimaa että vielä kestän? Mistä päämäärän että vielä jaksan?

Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin. Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti. Huutaako aasi keskellä tuoretta ruohoa?
Nyt en enää pidättele kieltäni, minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Mikä on ihminen kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, edes siksi aikaa että saisin nielaista sylkeni?
Mitä sinä hyödyt siitä että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet. Muista että olet itse tehnyt minut maan savesta, nytkö teet minut maan tomuksi jälleen.

Minä huudan sinua mutta sinä et vastaa. Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: sinuun minä luotan? Olenko ylvästellyt omaisuudestani ja kaikesta minkä käteni on saanut aikaan? Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, vieras ei ole joutunut yöpymään taivasalla, en ole peittänyt syntejäni niin kuin monet tekevät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Älä hylkää minua! Mykistykööt valheen puhujat, nuo jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!

Kaipaan valoa, mutta täällä on pimeys, kaipaan kirkkautta mutta vaellan yön varjoissa. Kuin sokea haparoin seinänvieriä pitkin, keskellä päivää kompastelen niin kuin hämärissä, parhaassa iässäni olen kuolleen kaltainen.

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.

Sanasi annoit meille, pyytäjä avun saa
luoksesi pyrkineille myös ovi aukeaa
luotamme lupaukseen ja armoon valtavaan
kätesi johdatukseen me jäämme kulkemaan,

Olemme vajavaiset kuin tyhjä astia
puutteemme moninaiset alati kiusana
armahda Isä meitä ja päästä pahasta
syliisi lämpöön peitä, ravitse toivolla.


Minä olin vähällä horjahtaa. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. He puhuvat ilkeästi, häikäilemättä he sortavat avutonta.

En käänny sinun luotasi pois, Jumala, auta minut ennalleni, anna minun nähdä kasvojesi valo, niin pelastun. Onnellisia ne jotka saavat voimansa sinusta!.
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka olet istuttanut itseäsi varten, lapsi jolle sinä itse olet antanut voiman.

Yhtä vähän tiedän, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedän Jumalan teoista, hänen joka kaiken luo.

Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä – kuka sen voi löytää.
Pohdin itsekseni ja etsin viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

Älä kiivastu pahantekijöille
Älä kadehdi sitä joka menestyy elämässään, sitä jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi
Hillitse vihasi.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan.

Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä. Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele sitä kuin kätkettyä aarretta, sillä viisaus tulee Jumalalta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen. Onnellinen se joka on löytänyt viisauden, se joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea.

Ennen muuta varjele sitä mikä on sydämessä, siellä on koko elämän lähde.

Elämämme häilyy täällä niin kuin varjo levoton
monet muutokset maan päällä koettava meidän on
Eivät kestä aarteen maan, tieto, arvo valtakaan
emme saata yhtään jatkaa elämämme juoksun matkaa.

Sydämeeni Herra paina armon tunto elävä
Rauhasi suo siinä aina säilyä ja pysyä
Omaiseni, perheeni, kaikki lähimmäiseni
huolenpidossasi kanna, armon suoja heille anna. x 2